• Sami-Petteri

Raisa Omaheimon Ratkaisuja läskeille -kirja on avointa ja rehellistä asiaa lihavuusstigmasta

”Läski saa olla vain, jos on sitä vain hetkellisesti, jos koko ajan sanoin ja teoin osoittaa sen olevan väliaikainen olotila.” ”Läskien tehtävänä on tehdä läskityötä: syödä salaattia, ei ranskalaisia, kävellä portaita, ei ajella liukuportaissa, kertoa hyvistä veriarvoistaan ja joogaharrastuksestaan, ei illasta baarissa.” – Raisa Omaheimo


Kuva: Susanna Kekkonen

Sain Raisa Omaheimolta luettavaksi hänen 29.9. julkaistun kirjan Ratkaisuja läskeille*. Ennen kun lähden pohdiskelemaan kirjaa, niin pieni asian nosto viime kesältä. Liittyy nimittäin läheisesti kirjan teemaan. Tapasin Raisan heinäkuussa Porissa, kun Syömishäiriöliiton kutsumana istahdimme yhdessä SuomiAreenan lavalle keskustelemaan siitä, saako Suomessa olla lihava. Mukana kanssamme oli keskustelemassa myöskin Jenny Lehtinen ja Patrik Borg. Keskustelua veti Syömishäiriöliitosta ihana Katri Mikkilä. Kyseisen keskustelun voi katsoa MTV Katsomossa.


Mitä ajattelen kirjasta?


Lyhyesti sanottuna: LOISTAVA KIRJA! Ratkaisuja läskeille -kirja sisältää raakaa rehellisyyttä yhdistettynä hyvällä maulla höystettyyn huumoriin. Kun on lukenut kirjan, ei voi olla yhtymättä siihen tosiasiaan, että lihavuusstigma on tosiasia. Läskit ihmiset nähdään globaalisti yhteiskunnassa laiskoina, epäonnistuneina ja tyhminä, joilta puuttuu itsekuri ja elämänhallinnan taidot. Lihavuuteen liittyvä pelko näkyy arkisessa kielenkäytössä siinä, miten puhumme syömisestä ja ruuista ylipäätään. Meillä on cheat dayt, syntiset reseptit ja puhtaasti syöminen, jotka kaikki ohjaa meidän ajattelua, vaikka emme sitä myöntäisi itsellemme.


Yksi mielenkiintoisimpia kohtia kirjassa mielestäni on ”läski perhe” -kappale, jossa nousi esille niitä asioita, joista itsekin olen puhunut julkisesti. Siinä puhutaan rehellisesti, kuinka miesten lihavuus aikaisemmin oli huomattavasti sallitumpaa, tai no ei sallitumpaa, mutta siihen ei kiinnitetty yhtä paljon huomiota. Miehen lihavuus, tai kuten Raisa tämän muotoili ”suuri elintasokumpu”, kertoi vauraudesta ja asemasta yhteiskunnassa. Suuren elintasokummun omaavat miehet olivat valtiopäämiehiä, johtajia ja liikemiehiä. Aikaa myöten suhtautuminen miesten lihavuuteen on muuttunut suuresti ja nykyään uskottava johtaja on ulkoisesti hyvin pukeutunut adonis, joka tekee aamuisin lyhyen triathlontreenin.


Suosittelisin erityisesti kirjaa kaikille kasvatus-, opetus-, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Erityisesti terveydenhuollossa pitäisi tapahtua merkittäviä muutoksia lihavien kohtaamisessa. Lihavan potilaan hoito keskittyy usein varsinaisesta ongelmasta riippumatta laihduttamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa kehotusta laihduttaa liikkumalla enemmän ja tarkkailemalla syömisiä. Usein tässä jää kokonaan huomioimatta tekijöitä, jotka ovat lihavuuden taustalla (ajatukset, tunteet, käyttäytyminen). Henkilökunnalla ei ole resursseja taikka osaamista lihavuuden laadukkaasta ja yksilöllisestä hoidosta.


Niin kauan kuin terveydenhoidossa hoidetaan vain lihavuutta epidemiana kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin sijasta ja samalla kapeakatseinen laihdutusbisnes kukoistaa kirkkaana, näennäisesti lihavuuden hyvä hoidon tulos voi käytännössä tarkoittaa muun muassa syömishäiriöoireiden pahenemista. Jokaisen tulisi erityisesti terveysalalla muistaa, että painon tai rasvakudoksen määrässä tapahtuvat muutokset eivät ole toimivia mittareita mielessä ja käyttäytymisessä tapahtuville muutoksille.


Joko sinä olet lukenut Raisan kirjan? Sen voi lukea fyysisenä kirjana tai kuunnella äänikirjana.


Terkuin, Sami-Petteri


 

* Kirja saatu

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
The adventure begins_edited.jpg

Tilaa uutiskirje

Saat ensimmäisenä tiedän uusista mielenkiintoisista artikkeleista ja tapahtumista.

Thanks for submitting!