Se on kesäloma nyt!

Hei taas kaikille!

Edellisestä kirjoituksesta onkin jo vierähtänyt aikaa. Jäin pienellä tauolle huhtikuun lopulla opiskelujen aiheuttaman kiireen ja stressin vuoksi. Nyt jälleen sorvin ääressä, toivottavasti entistä virkeämpänä. Viikonloppuna palautin viimeisen koulutehtävän ja nyt voin hyvillä mielin sanoa, että olen niiiin lomalla. (Lue “lomalla” = yksi kesäkurssi vapaasti valittavia ja noin kuukausi kesäteatteriesityksiä.)

Tämä reilun kuukauden “loma” blogista oli kiireinen ja stressaava, mutta myös mielenkiintoinen. Suunnitellessani viime syksynä tulevaa kevättä, luulin siitä tulevan kevyt ja leppoisa. Se olikin jotakin aivan muuta. Olin täyttänyt kalenterini vapaasti valittavilla kursseilla, siihen vielä syventävät opinnot kaikkien pakollisten kurssien lisäksi. Toukokuun alussa en uskonut selviäväni hengissä, mutta näin jälkikäteen on helppo sanoa, että kaikki meni sittenkin ihan hyvin. Tentit meni jopa paremmin, kuin osasin odottaa. Tehtävät sain palautettua ajallaan – ainakin melkein kaikki. Kaiken kiireen keskellä pääsin mukaan myös mainoskuvauksiin. Se oli erittäin positiivinen kokemus. Oli todella hauskaa päästä työskentelemään hyvien tyyppien kanssa. Tällaisia projekteja saisi olla enemmänkin. Odotan kyllä näkeväni valmiit mainokset. Päästään varmasti nauramaan vedet silmissä.

Sami-Petteri Asikainen

Kuohuvaa ja kyyneliä

Toukokuussa vietettiin syntymäpäiviä. Täytin jo seitsemännen kerran 22 vuotta. Ja meidän rakas Børje täytti yhden vuoden! En jaksa uskoa, että Børje on jo niin iso poika. Vastahan se tuli meille. Siitä on kasvanut iso ukko, joka hurmaa silmillään, mutta raivostuttaa teinimäisellä käytöksellään. Toivottavasti tuo teini-ikä loppuu pian. Kuohujuoman vastapainoksi tirautin muutamat kyyneleet. Osittain kyyneleet tulivat kaikesta hartioita painavasta ahdistuksesta ja paineesta. Lähinnä syy kyyneliin oli kuitenkin isä, jonka kuolemasta tuli pari vuotta. Aika on kulunut hurjaa vauhtia. Vieläkin on vaikea uskoa todeksi, että isää ei enää ole…

Sami-Petteri AsikainenSami-Petteri Asikainen

Kesäkuussa elämän tekee kiireiseksi kesäteatteriharjoitukset. Muutama viikko enää ensi-iltaan ja vuorosanat eivät ole vielä täysin hallinnassa. Iik!! Onneksi minulla ei ole mitään mahdottoman pitkiä ja vaikeita vuorosanoja. Jännittää kyllä hieman. Kuinkahan ihmiset reagoivat roolihahmooni ja tapaani esittää häntä? Ei ole helppoa esittää 12-vuotiasta teiniä… Toisaalta en malta odottaa ensi-iltaa ja yleisöä, mutta toisaalta olen taas pakokauhun vallassa. Välillä haluaisin karata ja piiloutua pieneen mökkiin keskellä ei mitään, josta kukaan ei löydä minua.

Untitled

Kuva: Jenna-Maaria Kuronen

Kun viimeinen tehtäväkin on palautettu

Nyt kun viimeinenkin tehtävä on palautettu ja ahdistuksen sekainen väsymys alkaa laantua, voin taas keskittyä huoltamaan itseäni niin henkisesti kuin fyysisestikin. Toukokuussa pääsin jo lenkkeilyn makuun. Nyt pitäisi vaan saada itseä niskasta kiinni, että jatkan säännöllistä lenkkeilyä. Kävin pari päivää sitten kirjastosta lainaamassa pari mielenkiintoista kirjaa. Ne johdattelevat minut mindfulness-maailmaan ja kohti mielenrauhaa. Erityisesti toivon löytäväni asioita/puolia, joita voisin hyödyntää tulevaisuuden työssäni psykiatrisella puolella. Tämän kesän tavoitteeksi olenkin asettanut itselleni, että opettelen ottamaan rennommin ja nauttimaan enemmän elämästä. On mulla kyllä paljon muitakin tavoitteita. Tein jopa bucket listan, jota yritän nyt kovasti saada täytettyä. Heti ensimmäisenä haluan saada ruksin piknik kohtaan. Haluan niin päästä nauttimaan auringosta ja syömään kevyitä herkkuja…

Sami-Petteri AsikainenSami-Petteri Asikainen

Kuinka tuttua sinulle on mindfulness? Mitä se sinun elämässäsi merkitsee? Kuulisin mielelläni sinun ajatuksiasi liittyen aiheeseen. Voit myös jättää ajatuksia, joita minun olisi syytä tutkailla/pohtia tarkemmin. Kerro myös kuinka sinun kesäsi on alkanut?

 

Terkuin, Sami-Petteri

1 Comment

  1. Ilona 6.6.2018 / 12:55

    Niin niistä kouluhommista ihmeen kaupalla aina vaan selviytyy! Jälkeenpäin on sitten hyvä olo. Ja vaikka kesäteatterin esityksistä tulee varmasti paineita, on se takuulla myös antoisaa ja hauskaa. Olisi ihana päästä itsekin joskus kokeilemaan jotain vastaavaa. Ja siitä mindfullnessista, olisi mahtavaa harrastaa sellaista enemmänkin, mutta omien ajatusten rauhoittaminen tuntuu mahdottomalta. Ehkäpä harjoitus tekee mestarin.

    Ilona / https://stalkkaamunelamaa.blogspot.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.