Minä ja ahdistus – kuulumisia

Kirjoitin teille ahdistuksesta, joka on vaivannut minua. Kyseisen postauksen voit lukea tästä. Sain todella paljon viestejä teiltä lukijoilta ja muiltakin ihmisiltä. Olen todella otettu kaikista ihanista sanoista ja tsempistä. Löysin kirjoitukseni kautta jopa kauan sitten kadottamani serkkuni. Sain osakseni toki myös hieman negatiivisempia kommentteja, mutta ohitin ne täysin. En halua sellaisten enää pahentavan oloani. Nyt haluan kertoa teille, miten asiat ovat edenneet ja kuinka voin juuri nyt?

Kuluneen kevään aikana olen ollut siis hyvin väsynyt ja ahdistunut. Koulutehtävien tekeminen ja blogin päivittäminen on tuntunut tuskalliselta. Suljin kaikki asiat pois mielestäni ja annoin vain kaiken olla. Halusin vain nukkua ja pelata pleikkarilla.

Kirjoituksen jälkeen havahduin, että minun täytyy ryhdistäytyä. En voinut antaa itseni vajota syvemmälle ahdistukseen ja masennukseen. Kuin tilauksesta, keävtaurinko päätti ilmaantua ja otin itseäni niskasta kiinni. Lähdin ulkoilemaan yksin sekä Børjen kanssa. Ulkona oleminen ja liikkuminen alkoi tuntua vähän mukavammalta. Tuntui kuin pienen pieni liekki olisi alkanut taas palamaan sisälläni. Ehkäpä kevät ja aurinko sytytti sen. Minulla oli myös opiskeluihin liittyvä lähiviikko ja pääsin avautumaan ystävilleni koulussa. Kuinka paljon vertaistuki helpottaakaan oloa! En ollutkaan yksin murheitteni kanssa.

Kiitos vielä kerran kaikille lukijoille ja ystäville tuesta. Yritetään seuraavassa postauksessa päästä vähän positiivisempaan fiilikseen.

Terkuin, Sami-Petteri


Seuraa minua Instagramissa @thesamipetteri

Kuinka nettikiusaaminen vaikuttaa mieleen?

Onko sinua koskaan kiusattu? Miltä se sinusta tuntui? Oletko sinä koskaan kiusannut?

Sami-Petteri Asikainen

Kiusattuna oleminen ei tunnu kivalta. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Olen kokenut kiusaamista koulussa ja jonkin verran myös netissä. Kiusaamisen jäljet ovat syöpyneet ihooni, eivätkä ne koskaan lähde pois. Vertaan kiusaamista usein A4-paperiin, joka on töhritty ja rutistettu palloksi. Kaiken tuon jälkeen paperista ei saa puhdasta ja rypytöntä. En voi kuitenkaan sanoa olevani täysin syytön itsekään. Myönnän, olen myös ollut koulukiusaaja. En ole siitä kuitenkaan millään tavalla ylpeä. Minun tapauksessani muiden kiusaaminen taisi tapahtua oman kiusaamisen ja siitä aiheutuneen huonon itsetunnon vuoksi. Näin aikuisena olen hyväksynyt asian ja ottanut opikseni.

Haluan siteerata Natalia Tolmatsovan tekstiä, jonka hän kirjoitti Instagram-päivityksessään. Nyt olen ehkä vähän tuhma, koska Monna Pursiainen lainasi omassa blogipostauksessaan samaa pätkää ja nyt minä käytän sanasta sanaan samaa. Toisaalta sehän kertoo siitä, että jaan saman ajatusmaailman tämän asian suhteen heidän kanssaan. Eiks niin? 🙂

“Mitä hyötyä on #metoosta, kun samaa paskaa eri paketissa tulee saman sukupuolen edustajilta? Jos keskustelet Jodelissa bloggaajista, tubettajista, instaajista, julkkiksista tai kenestä vain, niin häpeä. Eikä ole sellaista kuin ”asiallinen juoruilu”. Kaikki selän takana puhuminen yllyttää nettikiusaajia ja oikeuttaa tämän keskusteluilmapiirin.”

Sami-Petteri Asikainen

Kiusaaminen vaikuttaa ihmiseen fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti.

Oletko koskaan miettinyt, millaisia vaikutuksia kiusaamisella voi olla toiseen ihmiseen? Kiusaaminen voi olla yksi suurimmista syistä syrjäytymiselle. Jos kiusaamista on jatkunut kauan, kiusatun mieli ajattelee, että kaikki ajattelevat hänestä negatiivisesti. Kiusatut eivät välttämättä kykene luottamaan. Tämä voi aiheuttaa pelkotiloja seurustelusuhteissa ja nuorena kiusaamisen kohteeksi joutuneilla on suurempi riski joutua kiusatuksi myös työelämässä.

Kiusaaminen vaikuttaa monin eri tavoin kiusatun elämään. Psykosomaattiset stressioireet voivat ilmentyä kiputiloina, yleisenä sairasteluna, nukkumisvaikeuksina ja syömishäiriöinä. Jos kiusaaminen on jatkunut pitkään, se voi tuhota ihmisen kokonaan ja ajaa hänet pahimmillaan itsemurhaan.

Mikä motivoi kiusaajaa?

Ensimmäisenä haluan sanoa, että kiusaaminen ei rajoitu pelkästään nettiin. Sitä tapahtuu kaikkialla: kerhossa, päiväkodissa, eskarissa, koulussa, työpaikoilla, jopa vanhainkodissa ja kotona.

Blogimaailma ja nuorten keskustelupalstat ovat helppoja alustoja nettikiusaamiselle. Erilaiset älylaitteet ovat mahdollistaneet nettikiusaamisen rajattomuuden. Sitä voi tapahtua missä ja milloin vain. Kiusatulla ei välttämättä ole paikkaa, jossa hän voisi kokea olevansa turvassa kiusaajilta. Näissä paikoissa kommentoiminen ja toisten arvosteleminen onnistuu usein nimettömänä. Natialia Tolmatsova nosti esille Jodelin, jossa keskustellaan anonyymisti. Siellä yli 20 000 ihmisen ryhmä “herkuttelee” blogijuoruilla. Bloggaajia haukutaan ja mollataan, aivan kuin he olisivat vapaata riistaa, ilman minkäänlaista ihmisarvoa. Tässä ryhmässä ei todellakaan tunneta armoa toista ihmistä kohtaan. Joskus olenkin pohtinut, uskaltaisivatko nämä ihmiset sanoa samat asiat päin naamaa? Onko Jodelin kaltaisten sovellusten myötä nettikiusaamisesta tullut liiankin helppoa?

Tuleeko kommentoijalle parempi olo haukkuessaan toista ihmistä? Natalia taisi olla viime vuonna Suomen menestynein bloggaaja, ainakin verotulojen mukaan. Suomessahan tunnetusti mässäillään toisten ihmisten tuloilla. Aiheuttaako kateellisuus nämä halventavat kommentit?

Omaan blogiini en ole juurikaan saanut negatiivisia kommentteja. Ainakaan vielä. Ehkä niiden aika on vasta tulossa. Tai sitten olen vain tylsä ja tasainen ihminen, jonka elämässä ei ole mitään mässäiltävää – korkeintaan läski maha ja naurettava naama. Olen kyllä aina osannut ottaa negatiiviset asiat huumorilla vastaan. Ehkä en välttämättä edes tajua, että joku yrittää loukata minua sanoillaan.

Yhdessä kiusaamista vastaan!

Kyllästyttääkö sinuakin kiusaaminen? Haluatko liittyä vastarintaan (netti)kiusaamista vastaan? Millaisin keinoin kiusaaminen olisi mahdollista saada kuriin? Sovitaanko vain, nyt ei kiusata enää? Eikö olisi vain parempi lopettaa blogitekstien lukeminen ja Instagram-kuvien seuraaminen, jos ne eivät jostain syystä satu miellyttämään?

 

Terkuin, Sami-Petteri

Lamaannuttava ahdistus

Sami-Petteri

Herään ja avaan silmäni. Onko jo aamu?  Suljen silmäni ja jatkan uniani vielä hetken. En vaivaudu edes katsomaan paljon kello on. Nukahdan. Herään taas. Kuulen keittiössä astioiden kolinan. Pasi on jo herännyt. Jaksaisinko jo nousta? En. Suljen vielä hetkeksi silmäni. Noh, kai se on pakko ainakin katsoa paljon kello on. Avaan puhelimeni. Kello on jo melkein yhdeksän. Pakko herätä. Samalla kun nousen sängystä ja suuntaan vessaan, päätän olla ahkera. Teen ainakin kaksi koulutehtävää.

Kaadan kahvia kuppiin ja suuntaan sohvalle. Katson nauhalta edellisen päivän Emmerdalen. Nyt olisi viimeistään aika aloittaa tehtävien tekeminen. Näen tietokoneen. Alkaa ahdistaa. En halua. En Jaksa. Menen takaisin sohvalle.

Taas Børje on ärsyttävä. Se tuijottaa minua silmiin. Mitä se nyt taas haluaa? Se on saanut aamiaisen ja käynyt ulkona. MITÄ?!?! Mitä se haluaa? Miksi se ei jätä minua rauhaan? – Ovikello soi. Naapuri tuli hakemaan Børjen lenkille. JES! Saan hetken omaa aikaa. Voisin tehdä vaikka koulutehtävän tai lukea tenttiin… Ei, en jaksa! Enkä halua. Otan kannettavan mukaan ja menen makuuhuoneeseen katsomaan Cmoresta elokuvan.

Elokuva loppui. On aika lähteä liikkeelle. Taidanpa käydä vähän hiihtämässä. Kävin vajaan puolen tunnin lenkin lähiladulla. Ruokaa… En jaksaisi tehdä, mutta pakko. Pasi tulee pian syömään. Ehkä otan pakkasesta jotakin valmista. Teen itselleni pikaisen smoothien. Sillä pärjää.

Smoothien jälkeen on aika tehdä oikesti jotakin koulutehtäviä. Avaan tehtävän koneeltani. Joo, ei kiitos! Menen sohvalle ja alan pelata pleikkarilla Skyrimiä! Olen kohta 30 levelillä. Samalla kun pelaan, mietin niitä tehtäviä joita minun tulisi tehdä. Minua ei vain kiinnosta. Yksinkertaisenkin asian tekeminen ahdistaa. Kun aloitan kirjoittamaan postausta, tuntuu kuin joku kuristaisi minua. Kun aloitan kirjoittamaan koulutehtävää, tuntuu kuin joku kuristaisi minua. Kun aloitan tekemään mitä vain mitä minun oikeasti pitäisi tehdä, tuntuu kuin joku kuristaisi minua.

En jaksa keskittyä opiskeluun enkä kirjoittamiseen. Jokaisen sanan kirjoittaminen tuntuu tuskaiselta. Tuntuu, että petän muiden ihmisten odotukset. Ainakin petän omat odotukseni. Häpeän itseäni. Häpeän saamattomuuttani. Tunnen olevani petturi. Kerron blogissani, kuinka pitäisi olla onnellinen ja annan neuvojani siihen. Kuka minä olen neuvomaan, jos en osaa itse olla onnellinen, tai edes tyytyväinen. Anteeksi…

Haluaisin huutaa, karjua kaikki tunteet ulos. En saa kuitenkaan ääntä itsestäni. Olen lamaantunut.

 

Terkuin, Sami-Petteri

 

5 Faktaa minusta

Sami-Petteri Asikainen, samipetteri.fi lifestyleblogi

1. Pidän Harry Potter ja Game of Thrones tyylisistä elokuvista ja sarjoista, joissa mukavasti fantasiaa. Erityisesti Game of Thronesin viimeisin kausi sai minut vakuuttumaan. Nyt odottelen jo jännityksellä seuraavaa kautta.

2. Olen sosiaalinen, mutta kaipaan todella paljon omaa tilaa ja aikaa. Olen mielelläni ihmisten kanssa ja haluan tehdä työtä, joka on sosiaalista. Vastapainoksi tarvitsen kuitenkin rauhaa, jolloin saan olla hiljaa ja keskittyä omiin ajatuksiini. Useimmiten valitsen koti-illan baari-illan sijasta.

Sami-Petteri Asikainen, samipetteri.fi lifestyleblogi

3. Olen tylsä ja laiska pukeutuja. Minusta olisi ihanaa pukeutua tyylikkäästi ja mielenkiintoisesti, mutta totuus on etten jaksa enkä kehtaa. Kotona haluan olla rennosti, enkä tarvitse kaupassa käyntiinkään mitään erityisen hienoja vaatteita. Jos ja kun lähden ulos, tykkään pukeutua hyvin. Totuus kuitenkin on, että Joensuussa ei tule sellaisia tapahtumia useinkaan eteen, että saisi oikeasti pukeutua hyvin ja persoonallisesti.

4. Pidän talvesta. Lumi on ihanaa, mutta inhoan pakkasia. En pidä pakkasista pukeutumisen ja liikkumisen kannalta. Talvipukeutuminen on ongelmallista varsinkin silloin, kun joutuu olemaan osittain sisätiloissa. Minulle tulee helposti kuuma ja hiki valuu. Noloa se on varsinkin silloin, jos on jossakin tapaamisessa tms. Sää säätelee myös liikkumistani siinä määrin, etten pidä urheilusta pakkasella. Keväinen talvikeli, max. -10 astetta on hyvä. Sydäntalvella hiihtäminen on tuskaa, mutta keväällä auringon paisteessa ja miedoissa pakkasasteissa se on nautinnollista.

Sami-Petteri Asikainen, samipetteri.fi lifestyleblogi

5. Olen armoton rahan tuhlaaja. En yksinkertaisesti osaa säästää! Jos minulla on rahaa, käytän sen vaikka väkisin. Vieläpä mahdollisimman pian. Kun minulta löytyi hieman ylimääräistä joustoa kukkarosta, päätinpä sitten ostaa itselleni syntymäpäivälahjaksi iPhone 7 Plussan ja siihen iDeal of Swedenin kuoret. Hyvää syntymäpäivää vaan minulle sitten toukokuussa!

 

Terkuin, Sami-Petteri

 

Arjen pelastus – Punacurrykeitto

Tiedätkö sen tunteen? On kiire, ei mitään syötävää ja pitäisi tehdä ruokaa perheelle. Itselleni ainakin hyvin tuttu tunne. Tästä syystä selaan paljon esimerkiksi Yhteishyvä Ruoka -lehtiä ja poimin sieltä helpot, hyväksi koetut ja nopeat reseptit talteen. Näitä ruokia on sitten helppo toteuttaa kiireessä. Ei pääse puolisokaan moittimaan jos ei ole ruokaa tarjolla kun tulee lounaalle kotiin.

Sami-Petteri Asikainen

Punacurrykeitto

4 annosta

  • n. 250 g punaisia linssejä
  • 500 g paseerattua tomaattia
  • 1 tlk (400 g) kookosmaitoa
  • 2 dl vettä
  • 2 rkl punaista currytahnaa
  • 4 rkl kurpitsansiemeniä
  • 2 rkl rypsiöljyä
  • 2 broilerin fileetä (maustamaton)

Kaada linssit siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä. Laita kattilaan. Lisää paseerattu tomaatti, kookosmaito, vesi ja currytahna. Kiehauta. Keitä miedolla lämmöllä kannella peitettynä noin 10 minuuttia.

Keiton kiehuessa paahda kurpitsansiemenet kuumalla ja kuivalla paistinpannulla käännellen noin 1-2 minuuttia, kunnes siemenet ovat saaneet hieman väriä.

Kypsennä broilerin fileet kuumalla paistinpannulla öljyssä ja mausta suolalla ja pippurilla. Kuutioi kypsä broileri.

Soseuta keitto tasaiseksi sauvasekoittimella. Annostele lautaselle. Lisää päälle kuutioitu broileri ja paahdetut kurpitsansiemenet. Tarjoile esim. patongin kanssa.

Mitkä ovat sinun arjen pikaruokia? Tuleeko sinullakin katseltua Yhteishyvä Ruoka -lehtiä inspiraatioiden hakemiseen?

 

Terkuin, Sami-Petteri

 

(Alkuperäisen reseptin löydät täältä.)