13-viikkoinen vauvapäivitys

Voi että aika kuluu nopeasti! Kuukausi sitten 9-viikkoinen Børje-vauveliini muutti meidän perheeseen ja nyt hän on täyttänyt jo 13 viikkoa. Paino lisääntyy keskimäärin 1.5 kiloa viikossa. Miten nuo lapsukaiset voivat oikeasti kasvaa noin nopeasti?! <3

2017-08-16 06.26.58 3

Uuden kasvuympäristön lisäksi on opittu jo paljon muitakin asioita. Meidän Børje on oppinut käytännössä 99% sisäsiistiksi. Muutamat pissat on tullut lattialle, mutta nekin lähinnä isännän syystä. Tarvittaessa hän osaa jo pyytää ulos tarpeen tullen – vaikka sitten aamuyöllä. Kesken sikeimpien unien tietysti. Luokse- ja seuraa-kutsut hän osaa myöskin jo ikäisekseen hyvin. Makupalat ja ruoka otetaan suuhun vasta, kun lupa on annettu. Ensimmäinen rokotus oli 12-viikkoisena ja se meni oikein mukavasti. Reippaana poikana Børje ei edes huomannut piikitystä, kun kaikki muu mielenkiintoinen vei huomion. Varsinkin ne herkkumakupalat.

Børje on pääsääntöisesti hyvin rauhallinen koiranpentu. Hän tykkää ihmisistä, varsinkin lapsista. Eikä ole ainakaan vielä oppinut haukkumaan. Pienet haukut tulee siinä vaiheessa, kun menee hermo. Esimerkiksi silloin, jos aktivointipallo tai jokin muu lelu vierii sohvan alle. Iltaisin hänestä löytyy myös pieni riiviö, joka vit****tuu, jos ei saa huomiota silloin kuin hänelle sopii. Kiukuttelu ilmenee selvästi myös silloin, kun poika on väsynyt. Ja onhan sitä opittu myös kipuamaan sohvalle ja kun sieltä komennetaan pois, osoitetaan mieltä pureskelemalla ja repimällä omaa petiä.

2017-08-16 06.53.50 1

2017-08-05 09.17.55 1

On ollut todella mielenkiintoista seurata Børjen kasvamista ja kehittymistä. Joka päivä huomaa, että on opittu uusia asioita ja toisaalta myös uusia luonteenpiirteitä on tullut esille. Vajaassa viikossa olen huomannut, että liikunnan tarve on moninkertaistunut. Børjestä tulee varmasti loistava lenkkikaveri. Vielä vähän aikaa sitten perässä pysyi juosten, mutta nyt joutuu jo tosissaan juoksemaan tämän sprintterin perässä, että saa kiinni. Määrätietoisen tottelevaisuuskoulutuksen myötä poika alkaa kyllä jo tässä vaiheessa tajuta kupletin juonen ja hölkkäilee varsin nätisti vierellä. Seis-komento alkaa myös pikkuhiljaa toimia. Se onkin paljon tärkeämpi taito oppia, kuin esimerkiksi vaikka tassun ojentaminen.

2017-08-16 06.26.58 1

2017-08-16 06.27.00 1

Nyt jo näkee, että Børjestä kasvaa komea ja raamikas poika. Toivottavasti vanhempana siitä saa vähän helpommin kuvia, joita blogissa voi sitten esitellä. Tällä hetkellä kaikki hyvät kuvat ovat todellisia vahinkoja, koska Børje ei pysy paikallaan – varsinkaan silloin kun häntä kuvataan. 😀

Meillä on kotona menossa pieni kisa, johon sinäkin voit ottaa osaa. Arvaatko kuinka monta pilkkua Børjellä on? Heitä arvaus kommenttikenttään ja seuraavan kerran kun päivittelen Bökken kuulumisia kerron vastauksen! 😀

3 Parasta Naisblogia! // Teidän linkkaamanne blogit

Hyvää sunnuntaita!

Ensimmäinen viikko harjoittelussa on nyt takana ja olen niin väsynyt! Harjoitteluviikkoon sisältyi paljon uusia asioita, jotka kuumensivat aivoja ja loman jälkeen ei meinannut aivot lähteä käyntiin kunnolla. Eilen sain onneksi levätä oikein kunnolla nukkumalla pitkään ja leikkimällä Børjen kanssa ulkona.

Viime viikon sunnuntaina kerroin blogissani 3 suosikki miesblogia. Viime sunnuntaisen postauksen pääset lukemaan tästä. Tänään aion kertoa teille 3 suosikki naisblogia. Tämän lisäksi pyysin teitä linkkaamaan teidän blogejanne. Linkkauksia ei tullut kovinkaan paljon, mutta eikäs se sanontakin sano, että laatu korvaa määrän! 🙂 Klikkaamalla hashtagia pääset bloggaajien kotisivuille.

NEVAEH – Jos etsit blogia, jonka lukemisesta tulee hyvä mieli, on Nevaeh etsimäsi blogi! Kauniit kuvat, inspiroiva tyyli ja hyvä mieli! #nevaeh

Henkilön Marianne Pykäläinen (@mariannepykalainen) jakama julkaisu

STAY FRESH – Mariannen blogiin eksyin noin vuosi sitten nähdessäni hänen blogissaan mielenkiintoisen ohjeen bataattitoastiin ja mangosmoothieen. Stay fresh -blogissa pidän ihanista ruokaohjeista ja kauniista kuvista. Mariannen tekstejä on mukava lukea! #stayfresh

PAHA LAPSI – On rohkeutta olla oma itsensä. Paha lapsi on vloggaaja/tubettaja, joka on Aito isolla A:lla. Itse pidän kovasti hänen asenteestaan tehdä videoita. #pahalapsi

Oliko näistä kolmesta blogista joku sinulle jo ennalta tuttu? Kuka on sinun suosikkibloggaajasi?

Viime sunnuntain postaukseen tuli neljä blogilinkkausta. Se ei ole paljon, mutta uskon laadun korvaavan määrän! Kiitos teille kaikille, jotka linkkailitte!! 🙂 Kaikki neljä blogia olivat mielenkiintoisia. Tässä he ovat:

Sieluni silmin – Sieluni silmin -blogissa tutustutaan suomalaisen miehen syvempään olemukseen! Tämä blogi pääsi suoraan kärkeen seuraamiini miesblogeihin! On ollut suuri ilo tutustua myös itse bloggaajaan ja tehdä hänen kanssaan yhteistyötä. Sieluni silmin -bloggaaja on blogini ensimmäinen vieraskirjoittaja ja tämän postauksen pääset lukemaan tästä! #sielunisilmin

Tekotaiteellisuuden multihuipentuma 

Jasmin Alexandra

Päivin oma Plogi (POP)

Kiitos vielä kerran kaikille linkanneille! Edelleen saa linkkailla blogeja mulle, koska mielelläni tutustun uusiin blogeihin ja bloggaajiin. 🙂

Sieluni silmin – Minä 2.0 // Vieraskirjoittaja

Tervehdys ystäväni!

Törmäsin taannoin Facebookia selaillessani tekstiin ja se herätti minussa tunteita ja ajatusten virtaa, jonka puran nyt jälleen kerran Sinulle. Tekstissään psykoterapeutti Maaret Kallio (kyllä, siteeraan häntä jälleen) pohdiskeli nykyään suosittuja elämäntaparemontti-valmennuksia, joita kaupataan kuluttajille kovalla intensiteetillä. Usein luvataan täysi elämäntapamuutos ja parempi versio itsestä. Maaretille oli puhelimitse kaupattu tätä suurta elämää mullistavaa valmennusta, jonka avulla hän voisi saavuttaa kaiken mistä on ikinä osannut unelmoida.

Maaret kertoo tekstissään: ” Niin houkuttelevalta kuin monet superlupaukset, huippuvalmennukset ja asenneviilaukset kuulostavatkin, niihin kätkeytyy usein kohtuuttomia mielikuvia ja mielen kannalta mahdottomia lupauksia.” ja toteaa myös: ” Eikä ihmisen ole mahdollista tehdä itsestään uutta versiota vanha minä hyläten. Kaikki mennyt kulkee aina mukanamme, etenkin silloin, jos emme ole sitä käsitelleet ja ymmärtäneet syvästi.”

Olen itse pyöritellyt samoja teemoja päässäni siitä lähtien, kun jättäydyin pois liikunta-alan maailmasta. Ehkä hivenen jo omankin trainer-urani aikana. Nykyään oma personal trainer on yhtä yleistä kuin koiran tai kissan omistaminen, ellei yleisempää.  Kuten yleensä kaikissa ilmiöissä, mielestäni tässäkin on hyvät ja huonot puolensa, bros and cons. Hyvänä puolena on luonnollisesti kansan kasvava kiinnostus omaa hyvinvointiaan ja terveyttään kohtaan. Tälläkin hetkellä on varmasti tuhansia henkilöitä, jotka tuntevat saavansa valmennuksesta mitä tarvitsevat ja oman valmentajansa kanssa henkilökemiat kohtaavat. Mutta voiko henkilökohtaisessa valmennuksessa, joka lupaa kaiken maan ja taivaan väliltä, käydä huonosti ja henkilö ottaakin askeleita taaksepäin itsensä kanssa? Mielestäni voi.

Minä = rasvaprosenttini?

Mielestäni liian usein ihmisille kaupataan valmennuksissa ajatusmallia, jossa minäkuva rakennetaan fyysisten ominaisuuksien ja suorituskyvyn varaan.  Ylipainoinen, huonokuntoinen ja allapäin valmennukseen hakeutuva asiakas on lytännyt itsensä ja omanarvontuntonsa jo valmiiksi maan rakoon. Jos oma valmentaja lähtee heiluttamaan tahtipuikkoaan niin, että kyseinen tunne voimistuu asiakkaalla, liikutaan mahdollisesti vaarallisilla vesillä. Pahimmillaan ollaan tilanteessa, jossa sokea taluttaa sokeaa vaikka halu auttaa olisikin vilpitön.

Monesti asiakkaalle luodaan ajatuskehä, jonka mukaan ainoa keino saada hänet tuntemaan itsensä hyväksi ja kelpaavaksi tähän maailmaan on tietyn kilomäärän tiputtaminen tai fyysisen suorituskyvyn kohentaminen. Tällöin voidaan ottaa se kuuluisa askel taaksepäin ja asiakkaan mielenmaisema muuttuu entistä synkemmäksi, jos tulosta ei ala tulla ja väärät pirut huutelevat olkapäillä.

Tarvetta lisäiskuille?

Kuten aina, tilanne on tapauskohtainen. Oletetaan, että valmennukseen hakeutuu itsensä kanssa tasapainossa oleva, muutamasta kesäkilosta eroon haluava henkilö. Tehdään suunnitelma, toteutetaan se, hommat rullaa ja tavoite saavutetaan. Tai vaikkapa itsevarma henkilö haluaa ja suorastaan toivoo kovaa rääkkiä ja piiskurointia, koska hän on todennut sen hyväksi keinoksi purkaa patoutumia ja samalla kuntokin kohenee. Tällöin valmennus toimii ja kaikki ovat tyytyväisiä. Mutta entäpä, jos valmennukseen hakeutuu syvästi haavoitettu, itsensä kanssa kadoksissa oleva ihmisriekale, joka halveksuvien katseiden ja ympäristön painostuksen ajamana haluaa tiputtaa painoaan?

Ihmisriekale saapuu personal trainerin ensitapaamiseen ja huomaa välittömästi viimeisen päälle treenatun valmentajansa katseen, joka välittää viestiä: ”Kuinka noin nuori on voinut päästää itsensä tuohon kuntoon?” ja ” Se on vaan asenteesta kii!”. Tulee ensimmäinen isku vasten kasvoja. Tämän jälkeen valmentaja ja ihmisriekale alkavat käydä läpi ruokailutottumuksia ja elämäntapoja. Ihmisriepu saa kuulla, että hän tekee kaiken väärin ja ei ihmekään, että on ylipainoinen. Isku numero kaksi lävähtää korvalliselle. Tämän jälkeen katsotaan kehonkoostumusmittarilla tilanne ja todetaan, että tilanne on paha ja viesti rivien välistä on: ”Olet huono, laiska lössykkä”. Isku numero kolme pamahtaa suoraan naamaan.  Ihmisriekale lähtee kotiin raskain askelin uusien hienojen elämänohjeidensa kera ja tuntee itsensä kymmenen kertaa huonommaksi ihmisolennoksi kuin tapaamiseen saapuessaan. Utopiaako? Kunpa olisikin.

Empatia vs. sympatia?

Olen pohdiskellut pimeinä iltoina kotona istuessani omaa uraani personal trainerina. Kuinkahan monta iskua itse olen antanut tukea kaipaavalle? Kuinka paksut laput silmillä itse kuljin ja montako tarinaa jäi kuulematta?

”Aikanaan tunsin huonoa omaatuntoa siitä, kun minulle ei tuntunut luontevalta Bull Mentula -tyylinen otsa kurtussa törkeyksiä murahteleva valmentaminen.”

Tunsin oloni nössöksi ja kelpaamattomaksi personal traineriksi. Olin itse valmennettavan roolissa kamppailulajien ja jenkkifudiksen parissa tottunut, että se on ainoa tie ja totuus. Kaikkea sitä imeekin itseensä laput silmillä kulkiessaan.

Elämän pituinen epämukavuusalue

Nykyään kuulee usein vouhotettavan siitä, kuinka vain epämukavuusalueelle mentäessä voidaan saavuttaa jotain tai rivien välistä luettuna, olla jotain. Ja tämä epämukavuusalue tarkoittaa tässä kuplassa siis treeniä oksennus suupielistä valuen. Mutta entäpä jos henkilön koko aiempi elämä on ollut yhtä epämukavuusaluetta? Sellaista, johon juuri Sinä et voisi millään tasolla samaistua tai ymmärtää mitä hän on käynyt läpi?

Aiemmin osasin tuntea sympatiaa, en empatiaa. Näillä on vissi ero. Vasta omat koettelemukseni ovat nöyristäneet minua ja avannut silmäni muullekin, kuin omalle totuudelleni kuplan sisällä. Nykyään, jos havaitsen sosiaalisessa mediassa tai livenä uuden innokkaan personal trainerin, jonka ainoa motto kuuluu raikuen: ”Asenne ratkaisee, no pain no gain”, tunnen harmitusta. Harmitusta siitä, että hänen silmänsä ovat vielä kiinni. Hän ei halua nähdä kuin oman totuutensa. Hän ei halua nähdä syvemmälle häneen turvautuvaa ihmistä ja antaa merkitystä sille, millainen taakka kyseisellä henkilöllä on mahdollisesti harteillaan.

Minä 2.0 vai -1?

On selvää, että tuskin kukaan personal trainer haluaa asiakkaalleen tietoisesti mielipahaa tai iskeä häntä maanrakoon. Tiedän myös sen, että alalla toimii satoja rautaisia ammattilaisia, jotka osaavat olla asiakkailleen juuri sitä, mitä he kipeästi kaipaavat, lujasti lempeitä. Enkä myöskään väitä, että personal trainerin kuuluisi hallita psykoterapeutin tehtävät. Umpisolmussa olevan mielen avaaminen ja eheyttäminen kuuluu aina asiaan perehtyneelle ammattilaiselle. Mitä itse toivoisin tässä alati kasvavassa valmennuskulttuurissa muuttuvan, olisi valmentajien kyky nähdä kokonaisuuksia. Nähdä ihminen rasvaprosentin takaa, nähdä tarina ja kuulla pelkän kuuntelun sijaan.

Ainaisen kepin sijasta voisi tarjota myös hivenen porkkanaa ja iskujen sijaan olkapäätä ja tukea. Ihmisille on minusta kohtuutonta luvata, että tämän jälkeen sinusta tulee parempi versio itsestäsi. Mikä on parempi versio? Onko se parempi versio kun henkilö tiputtaa viisi kiloa painoa tai jaksaa viimein juosta sen puolimaratonin? Mielestäni parempi versio itsestään on silloin, kun tuntee syvemmällä tasolla itsensä, haavansa ja miten ne vaikuttavat tai ovat vaikuttaneet henkilön ajatusmalleihin ja miten ne määrittävät hänet ihmisenä. Mistä tulen ja minne olen menossa? ”Parempi versio” on ihminen, joka on saavuttanut itsensä kanssa rauhan. Rauhasta käsin kaikki on mahdollista, myös ihmisriekaleille.

Mikäli tekstini sai juuri Sinulla veren kiehumaan ja haluaisit nähdä minut teloitettavan julkisesti torilla, ymmärrän Sinua. Tarkoitukseni ei ole provosoida tai vertailla ketään. Tämä teksti oli vain pieni loraus yhden miehen ajatusvirtaa, ei sen kummempaa. Kuten todettua, meillä kaikilla on oma totuutemme ja kukaan ei voi määrittää, mikä niistä on oikea ja mikä väärä. On vain näkökulmia ja eri laseja minkä läpi kukin elämää ja sen käänteitä katselee.

 

Rakkaudella,

Veli_K

 #Sieluni_silmin_blogi | #Instagram | #Facebook


Kiitos todella paljon Veli_K:lle, kun sain julkaista hänen tekstinsä blogissani! Toivon, että teksti aiheuttaa teissäkin paljon ajatuksia. Jätä kommenttia ja muista käydä seuraamassa Sieluni silmin -blogia Instagramissa ja Facebookissa! Yllä olevat hashtagit sisältävät linkin blogiin ja someen!

Kuvat: Sielunisilmin.fi / Veli_K

Pikkusen pullukka on uusi normi

Kuka minä olen haukkumaan ihmisiä lihavaksi tai pullukaksi, kun itse olen ylipainoinen? Tämä oli ensimmäinen ajatukseni, kun päätin kirjoittaa postauksen tästä hyvinkin yleisestä ja vaikeasta ongelmasta. Mikä minut sitten sai tämän kirjoituksen pariin? – Sairaanhoitajaopintojen myötä entisestään lisääntynyt innostus terveyden edistämiseen.

TIETOISKU – Joka viides suomalainen on ylipainoinen!

  • Miehistä ylipainoisia (BMI yli 25) on vähintään 65 %
  • Naisista ylipainoisia (BMI yli 25) on vähintään 45 %
  • Miehistä ja naisista lihavia (BMI yli 30) on vähintään 20 %
  • Suomi pitää Pohjoismaiden kärkipaikkaa aikuisikäisten ylipainotilastoissa

Tietoiskussa tulleiden faktojen lisäksi lasten ja nuorten ylipainon yleistyminen aiheuttaa suurta huolta. Ylipainoisten määrän kasvaminen on kansanterveydellisestä näkökulmasta katsottuna erittäin huolestuttavaa, joka tulee varmasti kostautumaan kalliisti jossakin vaiheessa.

Siirrytäänpä tietoiskusta vapaaseen pohdintaan, jonka perustan elämänkokemuksen, koulutusten ja opintojen tuomaan viisauteen ja tietoon. Kaikkihan me tiedämme, että ylipainolla on merkittävä rooli kansantautien syntymisessä. Toki tulee muistaa, että se ei ole aina suora syy, tai kääntäen, että laihat ovat turvassa kansantaudeilta. Kuitenkin ylipaino suurentaa riskiä erilaisiin sairauksiin, joista yleisin on ehkäpä se 2. tyypin diabetes. Pyydän muuten anteeksi jo tässä alkupuolella, jos minulta lipsahtaa väärää tietoa. Asiasta saa ja pitää rohkeasti laittaa viestiä vaikkapa kommentin muodossa tulemaan. 🙂

Meillä on perheessä erilaisia sydän- ja verisuonitauteja sekä 2. tyypin diabetestä, jotka varmasti ovat sukurasitteen myötä uhkana minullakin. Vielä ei ole mitään todettua sairautta, mutta jos en saa pudotettua painoani reilusti, on vain ajan kysymys milloin saan sydänkohtauksen tai 2. tyypin diabeteksen.

Ylipaino on terveysriski, mutta se haittaa myös arkea

Kertokaa oma mielipiteenne, pitääkö väliotsikko paikkansa? Itse olen ainakin huomannut pömppömahan vaikutuksen arkeen. Kenkien nauhojen sitominen, tai tippuneiden esineiden noukkiminen lattialta ovat hankalia ison mahan takia. Omalle ylpeydelle / itsetunnolle käy sekin, kun roikkuva läskimaha vilkkuu, kun nostan käsiäni ylös esimerkiksi kurotellessa tavaroita kaupan ylähyllyltä.

Pikkusen pullukka on uusi normi. Tähän lauseeseen kiteytyy ajatus siitä, onko ylipainosta tulossa normi? Vaikka tiedostamme sen aiheuttamat riskit, ylipainoa puolustellaan lausein “olen täydellinen juuri tällaisena” ja “minulla on oikeus olla tällainen”. Tottakai olet täydellinen juuri sellaisena ja sinulla on oikeus olla oma itsesi, mutta onko ylipainon aiheuttamat riskit terveydelle sen arvoisia, että ylipainoa kannattaa ylläpitää? Itsekin koen olevani hyvä juuri tällaisena, mutta oma toiveeni on kuitenkin elää vanhaksi terveenä niin, että kykenen mahdollisimman pitkään hoitamaan arkiset asiat itsenäisesti.

Kuva: Pinterest

Älä häpeä läskiä itseäsi, mutta älä myöskään palvo sitä

Laihtuminen ja elämäntapojen muuttaminen voi olla vaikeaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen itsekin kokenut sen kerran ja omien virheideni / luovuttamisen takia joudun käymään uudelleen läpi muutoksen oman terveyteni tähden. Jokainen aikuinen ihminen on kuitenkin loppujen lopuksi itse vastuussa omasta terveydestään ja siitä huolehtimisesta. Vielä isommassa roolissa ovat isät ja äidit, joiden hartioilla lepää omien lastensa terveyden edistäminen ja ylipainon ehkäisy. Ylipainoisten määrän väheneminen vaatii vanhemmilta vähintäänkin liikunnan ilon opettamista lapsilleen, jotka jatkavat perinnettä eteenpäin.

Pelkästään opintojeni takia olen miettinyt keinoja, joilla voitaisiin vähentää ylipainoisten määrää ja auttaa ihmisiä elämäntapamuutoksissa. Meillä on paljon kuntosaleja ja ulkoliikuntapaikkoja ympäri Suomea. Suomessa valmistuu personal trainereita koko ajan lisää, jotka tarjoavat omalta osaltaan neuvoja ja kannustusta, mutta hinnat ovat usein liian korkeita meille monille. Jos nämä keinot eivät innosta ihmisiä huolehtimaan omasta kunnostaan, millaisilla keinoilla voisimme innostaa ihmisiä liikkumaan ja syömään treveellisemmin?

Päätän postauksen nyt tähän kappaleeseen ja toivon teiltä keskustelua! Jättäkää siis kommenttia ja aion vielä palata tähän aiheeseen uudelleen myöhemmin. Toivottavasti teksti ei mennyt liian sekavaksi, kun niin innolla sitä kirjoitin.

 

Tietoiskun lähde: THL

 

Hyvää sunnuntaita! // 3 parasta miesblogia!

Hyvää sunnuntaita!

Tänään on viimeinen lomapäivä ja huomenna aloitan 5 viikkoa kestävän harjoittelun Pohjois-Karjalan Keskussairaalassa. Vähänkö mua jännittää. Uskon kuitenkin, että kaikki menee hyvin.

Sunnuntain ja loman lopun kunniaksi listaan 3 minun suosikki miesblogia. Ensi sunnuntaina kerron 3 suosikki naisblogia ja sen lisäksi 10 teidän linkkaamaanne blogia, joten nyt kannattaa ilmiantaa sinun oma tai kaverin blogi, tai jokin muu suosikkiblogi. Klikkaamalla hashtagia pääset bloggaajien kotisivuille.

OTTO LILJA – Matkablogi / Elämää Lontoossa. Mielenkiintoiset aiheet. Hyvä ja aito kirjoitustyyli. Kuvat laadukkaita ja mielenkiintoisia. #ottolilja

Happy Wednesday all! ? Check out my latest blogpost. Link in bio. ??

Henkilön LDN Lifestyler & Avid Traveler (@otto.lilja) jakama julkaisu

WORLD IS YOUR RUNWAY – Uusi tuttavuus minulle. Street style -kuvat ovat inspiroivia. Pidän blogin ulkoasun yksinkertaisuudesta. #worldisyourrunway

Blogissa uutta tekstiä! Linkki löytyy biosta. ???

Henkilön World Is Your Runway ? (@worldisyourrunwayblog) jakama julkaisu

NAAG – Tubettaja ja bloggaaja. Tyyliä ja lifestyleä. Tällä hetkellä Suomen mittakaavalla laadukkaimmin toteutettu miesblogi. Inspiroiva ja edelläkävijä. #naag

Henkilön Janne Naakka (@jannenaakka) jakama julkaisu

Nyt on sinun vuorosi! Linkkaa sun oma tai suosikkiblogisi kommenttikenttään. Olisi huippua, jos jättäisit myös jonkinlaista perustelua linkillesi. 😉 Ensi sunnuntaina (13.8.) listaan linkatuista blogeista 10 mieluisinta minun makuuni.