Minun tarinani: kun tulin ulos kaapista…

Minun tarinani: kun tulin ulos kaapista…

Kun puhutaan homoudestani, olen saanut elää etuoikeutettua elämää. Kuulen paljon tarinoita perheen ja vanhempien hylkäämistä lapsista heidän tultua ulos kaapista. Itse en tällaista kuitenkaan ole joutunut kokemaan.

Kerroin omasta homoudesta ensin siskolleni ja sen jälkeen vanhemmilleni. Lopulta koko perhe sai tietää asiasta, vaikka tuskin se kenellekään yllätyksenä tuli. Tulin ulos kaapista vuonna 2005 ollessani 15-vuotias. Olimme juuri muuttaneet Joensuuhun asuttuamme lähes 9 vuotta pienessä kylässä Pohjois-Karjalassa. Palataanpa ajassa hieman taakse päin – vuosia ennen kuin kerroin olevani homo…

Plus-size guy by Sami-Petteri

Asuimme koko alakoulun ja yläkoulun 7. ja 8. luokan ajan pienessä kylässä Pohjois-Karjalassa. Tiesin varhain, että tykkään enemmän pojista kuin tytöistä. Itse asiassa pojista tykkääminen on ollut minulle aina hyvin luonnollinen asia. En edes ajatellut, että se olisi jotenkin väärin. Minua kiusattiin koulussa, mutta en muista miksi. Osittain varmaan ujouteni vuoksi. Eristäydyin muista lapsista, koska koin aina olevani erilainen kuin he. Jossakin vaiheessa yläkoulua muistan, että minua kiusattiin homouteni takia. Kylän Osuuspankin seinään oli kirjoitettu spraylla “Sami Asikainen on homo“. Äitini otti yhteyttä poliisiin ja kouluun. Koulussa asiaan suhtauduttiin vakavammin, mutta poliisi totesi äidilleni vain “entä jos hän onkin homo“. Näin jälkikäteen ajatellen voi olla iloinen siitä, kuinka koulun puolesta asiaan reagoitiin. Silloinen koululuokka – ainakin osittain – oli myös puolellani.

Palataanpa ajassa takaisin vuoteen 2005

Paljastin homouteni vanhemmilleni, kun olin suuttunut heille jostakin. En muista mistä syystä, mutta sanoin heille ikään kuin kostaakseni, että “ainiin minä olen muuten homo“. Tietysti tämä aiheutti pienen keskustelun. Vanhempani reagoivat asiaan mielestäni erinomaisesti. Äitini toki kysyi useaan otteeseen, että olenko ihan varma homoudestani, mutta isäni hyväksyi asian heti.

Kaapista tuleminen lähensi minun ja koko perheen välejä. Olen saanut elää elämääni ja tuntea oloni normaaliksi. Poikaystäväni ovat saaneet tulla käymään kotona ja erään kivan pojan kohdalla isäni suorastaan “ryösti” hänet minulta. Olisin halunnut viettää aikaa kahdestaan, mutta nämä tulivat niin hyvin juttuun, että emme ehtineet vaihtaa edes kuulumisia kunnolla.

2017-09-24 01.31.29 1

Siskoni ja kälyni tiesivät homoudestani ennen veljeäni. Äiti kielsi kertomasta veljelleni, koska ei ollut varma kuinka hän reagoisi asiaan. Vuonna 2008, asuessani Turussa, sain puhelun veljeltäni. Hänen ensimmäinen lauseensa oli “miksi en ole kertonut homoudestani hänelle“. Olin hieman hämilläni tästä soitosta, mutta itsestään selvää oli, että vanhempani olivat kertoneet asiasta. Veljeni reaktio yllätti myönteisesti. Hänelle asia oli täysin OK!

Oo se kuin oot!

Perheeni ei ole siis tuominnut minua. Olen saanut elää täysin normaalia elämää ja olla se kun olen. Voin elää parisuhteessa miehen kanssa aivan kuin olisin hetero.

Jos olen ollut onnellinen perheestäni, sama pätee myös ystäviin. En ole oikeastaan koskaan kokenut aikuisiällä syrjintää homouteni vuoksi. Tai sitten se on peitelty todella hyvin. Koen olevani etuoikeutettu. Tiedän kuitenkin paljon nuoria, joilla omaan identiteettiin liittyvät asiat ja kokemukset eivät ole olleet läheskään yhtä positiivisia.

Jos sinun läheinen on syntynyt erilaiseksi, älä latista tai häpeä sitä. Ole ylpeä siitä, että saat olla osallinen hänen elämässä. Saat olla osa jotakin rikasta.

Follow:

6 Comments

  1. Milla 17.10.2017 / 20:44

    Hieno postaus! ?? Mukavaa et jaoit kokemuksiasi tästä aiheesta, varmasti on hyötyä jollekin samassa tilanteessa olevalle nuorelle. Kiva oli myös ite kurkistaa kaverin menneisyyteen! ??

    • Sami-Petteri
      Kirjoittaja
      18.10.2017 / 09:05

      Kiitos Milla <3 Toivotaan, että joku hyötyis miun tarinasta. Sais vaikka sitä toivoa elämään. <3 <3

  2. Pia 19.10.2017 / 15:17

    Kiitos todella paljon, kun jaat tarinasi!
    😊 ❤

    Onnelliset lopputulokset auttavat uskomaan parempaan huomiseen. Itseäni pahimpina hetkinä ei auta samoin kokeneiden vertaistuki, en jaksa miettiä vain ongelmia. Mieluummin kuuntelen häntä, jolla menee hyvin. Se osoittaa sen, että ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta on oikeasti mahdollista saada. Niiden toivominen ei siis ole turhaa ns kuun taivaalta tavoittelua.

    • Sami-Petteri
      Kirjoittaja
      19.10.2017 / 15:24

      Kiitos paljon kommentistasi! <3 🙂 Ihanaa kuulla, että saat miun tekstistä vertaistukea. Oman kokemuksen puolesta voin sanoa, että suvaitsevaisuutta löytyy maailmasta ja siihen kannattaa uskoa! <3

  3. Tarja 20.10.2017 / 09:31

    Rohkeaa avautua itsestäsi. Ole ylpeä. Minä oon ylpeä sinusta!
    Kaikkea hyvää eläämäsi 😊

    • Sami-Petteri
      Kirjoittaja
      23.10.2017 / 20:34

      Kiitos paljon Tarja! 🙂 Kaikkea hyvää myös sinun elämääsi!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.