Juhlavaa juhannusta – kevytmielistä kesäyötä!

Sami-Petteri

Lyhyestä virsi kaunis. Hyvää juhannusta kaikille tasapuolisesti. Älkää menkö vesille humalassa ja yrittäkää muutoinkin välttää hukkumasta. Nauttikaa ruoasta, juomasta ja seurasta. Toivottavasti aurinko hellii meitä kalpeita suomalaisia. Oman paikkakuntasi sään ja varoitukset voit tarkistaa Ilmatieteen laitoksen sivulta.

Minä aion nauttia keskikesän juhlasta kotona rentoutuen, suunnitellen seuraavia podcast-jaksoja ja valmistautuen tulevaan ensi-iltaan, joka on 26.6. klo 19. Jos asut tai lomailet Joensuu-Kontiolahti läheisyydessä, suosittelen tutustumaan Kontiolahden kanavateatterin kotisivuihin ja Facebook-sivuun.

 

Terkuin, Sami-Petteri

 


Kuuntele podcastini Mitä sanoisi rakkaus? toinen osa iTunesista tai Soundcloudista. Kaikki jaksot löydät myös “podcast” välilehdestä.

 

Se on kesäloma nyt!

Hei taas kaikille!

Edellisestä kirjoituksesta onkin jo vierähtänyt aikaa. Jäin pienellä tauolle huhtikuun lopulla opiskelujen aiheuttaman kiireen ja stressin vuoksi. Nyt jälleen sorvin ääressä, toivottavasti entistä virkeämpänä. Viikonloppuna palautin viimeisen koulutehtävän ja nyt voin hyvillä mielin sanoa, että olen niiiin lomalla. (Lue “lomalla” = yksi kesäkurssi vapaasti valittavia ja noin kuukausi kesäteatteriesityksiä.)

Tämä reilun kuukauden “loma” blogista oli kiireinen ja stressaava, mutta myös mielenkiintoinen. Suunnitellessani viime syksynä tulevaa kevättä, luulin siitä tulevan kevyt ja leppoisa. Se olikin jotakin aivan muuta. Olin täyttänyt kalenterini vapaasti valittavilla kursseilla, siihen vielä syventävät opinnot kaikkien pakollisten kurssien lisäksi. Toukokuun alussa en uskonut selviäväni hengissä, mutta näin jälkikäteen on helppo sanoa, että kaikki meni sittenkin ihan hyvin. Tentit meni jopa paremmin, kuin osasin odottaa. Tehtävät sain palautettua ajallaan – ainakin melkein kaikki. Kaiken kiireen keskellä pääsin mukaan myös mainoskuvauksiin. Se oli erittäin positiivinen kokemus. Oli todella hauskaa päästä työskentelemään hyvien tyyppien kanssa. Tällaisia projekteja saisi olla enemmänkin. Odotan kyllä näkeväni valmiit mainokset. Päästään varmasti nauramaan vedet silmissä.

Sami-Petteri Asikainen

Kuohuvaa ja kyyneliä

Toukokuussa vietettiin syntymäpäiviä. Täytin jo seitsemännen kerran 22 vuotta. Ja meidän rakas Børje täytti yhden vuoden! En jaksa uskoa, että Børje on jo niin iso poika. Vastahan se tuli meille. Siitä on kasvanut iso ukko, joka hurmaa silmillään, mutta raivostuttaa teinimäisellä käytöksellään. Toivottavasti tuo teini-ikä loppuu pian. Kuohujuoman vastapainoksi tirautin muutamat kyyneleet. Osittain kyyneleet tulivat kaikesta hartioita painavasta ahdistuksesta ja paineesta. Lähinnä syy kyyneliin oli kuitenkin isä, jonka kuolemasta tuli pari vuotta. Aika on kulunut hurjaa vauhtia. Vieläkin on vaikea uskoa todeksi, että isää ei enää ole…

Sami-Petteri AsikainenSami-Petteri Asikainen

Kesäkuussa elämän tekee kiireiseksi kesäteatteriharjoitukset. Muutama viikko enää ensi-iltaan ja vuorosanat eivät ole vielä täysin hallinnassa. Iik!! Onneksi minulla ei ole mitään mahdottoman pitkiä ja vaikeita vuorosanoja. Jännittää kyllä hieman. Kuinkahan ihmiset reagoivat roolihahmooni ja tapaani esittää häntä? Ei ole helppoa esittää 12-vuotiasta teiniä… Toisaalta en malta odottaa ensi-iltaa ja yleisöä, mutta toisaalta olen taas pakokauhun vallassa. Välillä haluaisin karata ja piiloutua pieneen mökkiin keskellä ei mitään, josta kukaan ei löydä minua.

Untitled

Kuva: Jenna-Maaria Kuronen

Kun viimeinen tehtäväkin on palautettu

Nyt kun viimeinenkin tehtävä on palautettu ja ahdistuksen sekainen väsymys alkaa laantua, voin taas keskittyä huoltamaan itseäni niin henkisesti kuin fyysisestikin. Toukokuussa pääsin jo lenkkeilyn makuun. Nyt pitäisi vaan saada itseä niskasta kiinni, että jatkan säännöllistä lenkkeilyä. Kävin pari päivää sitten kirjastosta lainaamassa pari mielenkiintoista kirjaa. Ne johdattelevat minut mindfulness-maailmaan ja kohti mielenrauhaa. Erityisesti toivon löytäväni asioita/puolia, joita voisin hyödyntää tulevaisuuden työssäni psykiatrisella puolella. Tämän kesän tavoitteeksi olenkin asettanut itselleni, että opettelen ottamaan rennommin ja nauttimaan enemmän elämästä. On mulla kyllä paljon muitakin tavoitteita. Tein jopa bucket listan, jota yritän nyt kovasti saada täytettyä. Heti ensimmäisenä haluan saada ruksin piknik kohtaan. Haluan niin päästä nauttimaan auringosta ja syömään kevyitä herkkuja…

Sami-Petteri AsikainenSami-Petteri Asikainen

Kuinka tuttua sinulle on mindfulness? Mitä se sinun elämässäsi merkitsee? Kuulisin mielelläni sinun ajatuksiasi liittyen aiheeseen. Voit myös jättää ajatuksia, joita minun olisi syytä tutkailla/pohtia tarkemmin. Kerro myös kuinka sinun kesäsi on alkanut?

 

Terkuin, Sami-Petteri

Kuinka päädyin näyttelemään kesäteatteriin?

Olen saattanut jossakin vaiheessa mainita, että olen eksynyt näyttelemään tulevana kesänä Kontiolahden Kanavateatteriin. Se kuinka päädyin mukaan tähän projektiin, on melkoinen sattuma. Voisinkin hieman kertoa siitä ja kuinka tämä harrastelijanäyttelijän ura on minulla lähtenyt käyntiin.

Kontiolahden Kanavateatteri, Kuvaaja: Sami-Petteri Asikainen

Olen koko elämäni ajan haaveillut näyttelemisestä ja kerran jopa hakenut elokuvaan näyttelijäksi. Se ei kuitenkaan tuottanut hedelmää. Noh, viime vuonna, eräänä heinäkuisena viikonloppuna päätin lähteä laulamaan karaokea paikalliseen pubiin. Tuona iltana tapasin oikein mukavan naisporukan. Illan kuluessa puhe jotenkin kääntyi laulamiseen ja teatteriin. Keskustelimme mahdollisuudesta, että tulisin mukaan näyttelemään kesäteatteriin. Lopulta vaihdettiin yhteystietoja ja jäätiin odottelemaan vuoden vaihtumista. Kävin sittemmin Pasin kanssa katsomassa viime kesän esityksen “mies joka ei osannut sanoa ei”. Näytelmä vakuutti ja sai minut kiinnostumaan näyttelemisestä entistä enemmän. Tammikuussa sain sitten viestiä Facebookissa, olenko edelleen innostunut tulemaan mukaan. Tässä sitä nyt ollaan. Harjoittelut ovat käynnissä ja nyt odotetaan vain kesää, että päästään lauteille.

Kontiolahden Kanavateatteri, Kuvaaja: Sami-Petteri AsikainenKontiolahden Kanavateatteri, Kuvaaja: Sami-Petteri Asikainen

Tänä kesänä Kontiolahden Kanavateatteri esittää Sirkku Peltolan Suomen hevonen -näytelmän. Mielenkiintoinen käsikirjoitus sisältää paljon huumoria, mutta se ottaa myös kantaa asioihin. Jokainen hahmo on persoonallinen ja moniulotteinen. Välillä hahmojen keskinäinen tunnelataus on niin isoa ja voimakasta, että sitä voisi jopa leikata veitsellä. Monia naispuoleisia rooleja näyttelee mies. Tämä tuo hauskan ripauksen näytelmään.

Haastava, mutta hauska rooli

Olen aika tyytyväinen rooliin, jonka sain. Oikeastaan halusinkin juuri sen. Näyttelen siis 12-vuotiasta tyttöä. Asetelma varmasti huvittaa, mutta hahmoni taustat ovat erittäin mielenkiintoisia. Hahmon tunnevaihtelut ja sanomaton elämäntarina ovat haastavia näytellä, varsinkin kun tavoitteena ei ole tehdä mitään sketsihahmoa. Mielenkiintoisen lisäyksen tekee, että hahmoni 13-vuotiasta parasta ystävää näyttelee 15-vuotias Taneli.

Hieman jo jännittää. Mitähän katsojat tykkäävät näyttelemisestäni ja näytelmästä ylipäätänsä? Kuinka 27-vuotiaan ja 15-vuotiaan näyttelemät teinitytöt saadaan näyttämään uskottavilta? Teatterin Facebook-sivulta olen kuullut monien odottavan innolla esityksiä. Suosittelen tutustumaan ja seuraamaan Kanavateatteria Instagramissa ja Facebookissa. Jos asustelet Joensuussa/Pohjois-Karjalassa ja/tai olet tulossa kesäksi Joensuu-Kontiolahti akselille lomailemaan, käy varaamassa lippusi ennakkoon täältä.

Oletteko te olleet koskaan mukana näyttelemässä kesäteatterissa, tms.? Käyttekö katsomassa teatteria? Mikä on ollut ikimuistoisin kesäteatterikokemus? Jätä kommenttia.

 

Terkuin, Sami-Petteri

Kuinka nettikiusaaminen vaikuttaa mieleen?

Onko sinua koskaan kiusattu? Miltä se sinusta tuntui? Oletko sinä koskaan kiusannut?

Sami-Petteri Asikainen

Kiusattuna oleminen ei tunnu kivalta. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Olen kokenut kiusaamista koulussa ja jonkin verran myös netissä. Kiusaamisen jäljet ovat syöpyneet ihooni, eivätkä ne koskaan lähde pois. Vertaan kiusaamista usein A4-paperiin, joka on töhritty ja rutistettu palloksi. Kaiken tuon jälkeen paperista ei saa puhdasta ja rypytöntä. En voi kuitenkaan sanoa olevani täysin syytön itsekään. Myönnän, olen myös ollut koulukiusaaja. En ole siitä kuitenkaan millään tavalla ylpeä. Minun tapauksessani muiden kiusaaminen taisi tapahtua oman kiusaamisen ja siitä aiheutuneen huonon itsetunnon vuoksi. Näin aikuisena olen hyväksynyt asian ja ottanut opikseni.

Haluan siteerata Natalia Tolmatsovan tekstiä, jonka hän kirjoitti Instagram-päivityksessään. Nyt olen ehkä vähän tuhma, koska Monna Pursiainen lainasi omassa blogipostauksessaan samaa pätkää ja nyt minä käytän sanasta sanaan samaa. Toisaalta sehän kertoo siitä, että jaan saman ajatusmaailman tämän asian suhteen heidän kanssaan. Eiks niin? 🙂

“Mitä hyötyä on #metoosta, kun samaa paskaa eri paketissa tulee saman sukupuolen edustajilta? Jos keskustelet Jodelissa bloggaajista, tubettajista, instaajista, julkkiksista tai kenestä vain, niin häpeä. Eikä ole sellaista kuin ”asiallinen juoruilu”. Kaikki selän takana puhuminen yllyttää nettikiusaajia ja oikeuttaa tämän keskusteluilmapiirin.”

Sami-Petteri Asikainen

Kiusaaminen vaikuttaa ihmiseen fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti.

Oletko koskaan miettinyt, millaisia vaikutuksia kiusaamisella voi olla toiseen ihmiseen? Kiusaaminen voi olla yksi suurimmista syistä syrjäytymiselle. Jos kiusaamista on jatkunut kauan, kiusatun mieli ajattelee, että kaikki ajattelevat hänestä negatiivisesti. Kiusatut eivät välttämättä kykene luottamaan. Tämä voi aiheuttaa pelkotiloja seurustelusuhteissa ja nuorena kiusaamisen kohteeksi joutuneilla on suurempi riski joutua kiusatuksi myös työelämässä.

Kiusaaminen vaikuttaa monin eri tavoin kiusatun elämään. Psykosomaattiset stressioireet voivat ilmentyä kiputiloina, yleisenä sairasteluna, nukkumisvaikeuksina ja syömishäiriöinä. Jos kiusaaminen on jatkunut pitkään, se voi tuhota ihmisen kokonaan ja ajaa hänet pahimmillaan itsemurhaan.

Mikä motivoi kiusaajaa?

Ensimmäisenä haluan sanoa, että kiusaaminen ei rajoitu pelkästään nettiin. Sitä tapahtuu kaikkialla: kerhossa, päiväkodissa, eskarissa, koulussa, työpaikoilla, jopa vanhainkodissa ja kotona.

Blogimaailma ja nuorten keskustelupalstat ovat helppoja alustoja nettikiusaamiselle. Erilaiset älylaitteet ovat mahdollistaneet nettikiusaamisen rajattomuuden. Sitä voi tapahtua missä ja milloin vain. Kiusatulla ei välttämättä ole paikkaa, jossa hän voisi kokea olevansa turvassa kiusaajilta. Näissä paikoissa kommentoiminen ja toisten arvosteleminen onnistuu usein nimettömänä. Natialia Tolmatsova nosti esille Jodelin, jossa keskustellaan anonyymisti. Siellä yli 20 000 ihmisen ryhmä “herkuttelee” blogijuoruilla. Bloggaajia haukutaan ja mollataan, aivan kuin he olisivat vapaata riistaa, ilman minkäänlaista ihmisarvoa. Tässä ryhmässä ei todellakaan tunneta armoa toista ihmistä kohtaan. Joskus olenkin pohtinut, uskaltaisivatko nämä ihmiset sanoa samat asiat päin naamaa? Onko Jodelin kaltaisten sovellusten myötä nettikiusaamisesta tullut liiankin helppoa?

Tuleeko kommentoijalle parempi olo haukkuessaan toista ihmistä? Natalia taisi olla viime vuonna Suomen menestynein bloggaaja, ainakin verotulojen mukaan. Suomessahan tunnetusti mässäillään toisten ihmisten tuloilla. Aiheuttaako kateellisuus nämä halventavat kommentit?

Omaan blogiini en ole juurikaan saanut negatiivisia kommentteja. Ainakaan vielä. Ehkä niiden aika on vasta tulossa. Tai sitten olen vain tylsä ja tasainen ihminen, jonka elämässä ei ole mitään mässäiltävää – korkeintaan läski maha ja naurettava naama. Olen kyllä aina osannut ottaa negatiiviset asiat huumorilla vastaan. Ehkä en välttämättä edes tajua, että joku yrittää loukata minua sanoillaan.

Yhdessä kiusaamista vastaan!

Kyllästyttääkö sinuakin kiusaaminen? Haluatko liittyä vastarintaan (netti)kiusaamista vastaan? Millaisin keinoin kiusaaminen olisi mahdollista saada kuriin? Sovitaanko vain, nyt ei kiusata enää? Eikö olisi vain parempi lopettaa blogitekstien lukeminen ja Instagram-kuvien seuraaminen, jos ne eivät jostain syystä satu miellyttämään?

 

Terkuin, Sami-Petteri

5 Faktaa minusta

Sami-Petteri Asikainen, samipetteri.fi lifestyleblogi

1. Pidän Harry Potter ja Game of Thrones tyylisistä elokuvista ja sarjoista, joissa mukavasti fantasiaa. Erityisesti Game of Thronesin viimeisin kausi sai minut vakuuttumaan. Nyt odottelen jo jännityksellä seuraavaa kautta.

2. Olen sosiaalinen, mutta kaipaan todella paljon omaa tilaa ja aikaa. Olen mielelläni ihmisten kanssa ja haluan tehdä työtä, joka on sosiaalista. Vastapainoksi tarvitsen kuitenkin rauhaa, jolloin saan olla hiljaa ja keskittyä omiin ajatuksiini. Useimmiten valitsen koti-illan baari-illan sijasta.

Sami-Petteri Asikainen, samipetteri.fi lifestyleblogi

3. Olen tylsä ja laiska pukeutuja. Minusta olisi ihanaa pukeutua tyylikkäästi ja mielenkiintoisesti, mutta totuus on etten jaksa enkä kehtaa. Kotona haluan olla rennosti, enkä tarvitse kaupassa käyntiinkään mitään erityisen hienoja vaatteita. Jos ja kun lähden ulos, tykkään pukeutua hyvin. Totuus kuitenkin on, että Joensuussa ei tule sellaisia tapahtumia useinkaan eteen, että saisi oikeasti pukeutua hyvin ja persoonallisesti.

4. Pidän talvesta. Lumi on ihanaa, mutta inhoan pakkasia. En pidä pakkasista pukeutumisen ja liikkumisen kannalta. Talvipukeutuminen on ongelmallista varsinkin silloin, kun joutuu olemaan osittain sisätiloissa. Minulle tulee helposti kuuma ja hiki valuu. Noloa se on varsinkin silloin, jos on jossakin tapaamisessa tms. Sää säätelee myös liikkumistani siinä määrin, etten pidä urheilusta pakkasella. Keväinen talvikeli, max. -10 astetta on hyvä. Sydäntalvella hiihtäminen on tuskaa, mutta keväällä auringon paisteessa ja miedoissa pakkasasteissa se on nautinnollista.

Sami-Petteri Asikainen, samipetteri.fi lifestyleblogi

5. Olen armoton rahan tuhlaaja. En yksinkertaisesti osaa säästää! Jos minulla on rahaa, käytän sen vaikka väkisin. Vieläpä mahdollisimman pian. Kun minulta löytyi hieman ylimääräistä joustoa kukkarosta, päätinpä sitten ostaa itselleni syntymäpäivälahjaksi iPhone 7 Plussan ja siihen iDeal of Swedenin kuoret. Hyvää syntymäpäivää vaan minulle sitten toukokuussa!

 

Terkuin, Sami-Petteri