Kuinka päädyin näyttelemään kesäteatteriin?

Olen saattanut jossakin vaiheessa mainita, että olen eksynyt näyttelemään tulevana kesänä Kontiolahden Kanavateatteriin. Se kuinka päädyin mukaan tähän projektiin, on melkoinen sattuma. Voisinkin hieman kertoa siitä ja kuinka tämä harrastelijanäyttelijän ura on minulla lähtenyt käyntiin.

Kontiolahden Kanavateatteri, Kuvaaja: Sami-Petteri Asikainen

Olen koko elämäni ajan haaveillut näyttelemisestä ja kerran jopa hakenut elokuvaan näyttelijäksi. Se ei kuitenkaan tuottanut hedelmää. Noh, viime vuonna, eräänä heinäkuisena viikonloppuna päätin lähteä laulamaan karaokea paikalliseen pubiin. Tuona iltana tapasin oikein mukavan naisporukan. Illan kuluessa puhe jotenkin kääntyi laulamiseen ja teatteriin. Keskustelimme mahdollisuudesta, että tulisin mukaan näyttelemään kesäteatteriin. Lopulta vaihdettiin yhteystietoja ja jäätiin odottelemaan vuoden vaihtumista. Kävin sittemmin Pasin kanssa katsomassa viime kesän esityksen “mies joka ei osannut sanoa ei”. Näytelmä vakuutti ja sai minut kiinnostumaan näyttelemisestä entistä enemmän. Tammikuussa sain sitten viestiä Facebookissa, olenko edelleen innostunut tulemaan mukaan. Tässä sitä nyt ollaan. Harjoittelut ovat käynnissä ja nyt odotetaan vain kesää, että päästään lauteille.

Kontiolahden Kanavateatteri, Kuvaaja: Sami-Petteri AsikainenKontiolahden Kanavateatteri, Kuvaaja: Sami-Petteri Asikainen

Tänä kesänä Kontiolahden Kanavateatteri esittää Sirkku Peltolan Suomen hevonen -näytelmän. Mielenkiintoinen käsikirjoitus sisältää paljon huumoria, mutta se ottaa myös kantaa asioihin. Jokainen hahmo on persoonallinen ja moniulotteinen. Välillä hahmojen keskinäinen tunnelataus on niin isoa ja voimakasta, että sitä voisi jopa leikata veitsellä. Monia naispuoleisia rooleja näyttelee mies. Tämä tuo hauskan ripauksen näytelmään.

Haastava, mutta hauska rooli

Olen aika tyytyväinen rooliin, jonka sain. Oikeastaan halusinkin juuri sen. Näyttelen siis 12-vuotiasta tyttöä. Asetelma varmasti huvittaa, mutta hahmoni taustat ovat erittäin mielenkiintoisia. Hahmon tunnevaihtelut ja sanomaton elämäntarina ovat haastavia näytellä, varsinkin kun tavoitteena ei ole tehdä mitään sketsihahmoa. Mielenkiintoisen lisäyksen tekee, että hahmoni 13-vuotiasta parasta ystävää näyttelee 15-vuotias Taneli.

Hieman jo jännittää. Mitähän katsojat tykkäävät näyttelemisestäni ja näytelmästä ylipäätänsä? Kuinka 27-vuotiaan ja 15-vuotiaan näyttelemät teinitytöt saadaan näyttämään uskottavilta? Teatterin Facebook-sivulta olen kuullut monien odottavan innolla esityksiä. Suosittelen tutustumaan ja seuraamaan Kanavateatteria Instagramissa ja Facebookissa. Jos asustelet Joensuussa/Pohjois-Karjalassa ja/tai olet tulossa kesäksi Joensuu-Kontiolahti akselille lomailemaan, käy varaamassa lippusi ennakkoon täältä.

Oletteko te olleet koskaan mukana näyttelemässä kesäteatterissa, tms.? Käyttekö katsomassa teatteria? Mikä on ollut ikimuistoisin kesäteatterikokemus? Jätä kommenttia.

 

Terkuin, Sami-Petteri

Kuinka nettikiusaaminen vaikuttaa mieleen?

Onko sinua koskaan kiusattu? Miltä se sinusta tuntui? Oletko sinä koskaan kiusannut?

Sami-Petteri Asikainen

Kiusattuna oleminen ei tunnu kivalta. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Olen kokenut kiusaamista koulussa ja jonkin verran myös netissä. Kiusaamisen jäljet ovat syöpyneet ihooni, eivätkä ne koskaan lähde pois. Vertaan kiusaamista usein A4-paperiin, joka on töhritty ja rutistettu palloksi. Kaiken tuon jälkeen paperista ei saa puhdasta ja rypytöntä. En voi kuitenkaan sanoa olevani täysin syytön itsekään. Myönnän, olen myös ollut koulukiusaaja. En ole siitä kuitenkaan millään tavalla ylpeä. Minun tapauksessani muiden kiusaaminen taisi tapahtua oman kiusaamisen ja siitä aiheutuneen huonon itsetunnon vuoksi. Näin aikuisena olen hyväksynyt asian ja ottanut opikseni.

Haluan siteerata Natalia Tolmatsovan tekstiä, jonka hän kirjoitti Instagram-päivityksessään. Nyt olen ehkä vähän tuhma, koska Monna Pursiainen lainasi omassa blogipostauksessaan samaa pätkää ja nyt minä käytän sanasta sanaan samaa. Toisaalta sehän kertoo siitä, että jaan saman ajatusmaailman tämän asian suhteen heidän kanssaan. Eiks niin? 🙂

“Mitä hyötyä on #metoosta, kun samaa paskaa eri paketissa tulee saman sukupuolen edustajilta? Jos keskustelet Jodelissa bloggaajista, tubettajista, instaajista, julkkiksista tai kenestä vain, niin häpeä. Eikä ole sellaista kuin ”asiallinen juoruilu”. Kaikki selän takana puhuminen yllyttää nettikiusaajia ja oikeuttaa tämän keskusteluilmapiirin.”

Sami-Petteri Asikainen

Kiusaaminen vaikuttaa ihmiseen fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti.

Oletko koskaan miettinyt, millaisia vaikutuksia kiusaamisella voi olla toiseen ihmiseen? Kiusaaminen voi olla yksi suurimmista syistä syrjäytymiselle. Jos kiusaamista on jatkunut kauan, kiusatun mieli ajattelee, että kaikki ajattelevat hänestä negatiivisesti. Kiusatut eivät välttämättä kykene luottamaan. Tämä voi aiheuttaa pelkotiloja seurustelusuhteissa ja nuorena kiusaamisen kohteeksi joutuneilla on suurempi riski joutua kiusatuksi myös työelämässä.

Kiusaaminen vaikuttaa monin eri tavoin kiusatun elämään. Psykosomaattiset stressioireet voivat ilmentyä kiputiloina, yleisenä sairasteluna, nukkumisvaikeuksina ja syömishäiriöinä. Jos kiusaaminen on jatkunut pitkään, se voi tuhota ihmisen kokonaan ja ajaa hänet pahimmillaan itsemurhaan.

Mikä motivoi kiusaajaa?

Ensimmäisenä haluan sanoa, että kiusaaminen ei rajoitu pelkästään nettiin. Sitä tapahtuu kaikkialla: kerhossa, päiväkodissa, eskarissa, koulussa, työpaikoilla, jopa vanhainkodissa ja kotona.

Blogimaailma ja nuorten keskustelupalstat ovat helppoja alustoja nettikiusaamiselle. Erilaiset älylaitteet ovat mahdollistaneet nettikiusaamisen rajattomuuden. Sitä voi tapahtua missä ja milloin vain. Kiusatulla ei välttämättä ole paikkaa, jossa hän voisi kokea olevansa turvassa kiusaajilta. Näissä paikoissa kommentoiminen ja toisten arvosteleminen onnistuu usein nimettömänä. Natialia Tolmatsova nosti esille Jodelin, jossa keskustellaan anonyymisti. Siellä yli 20 000 ihmisen ryhmä “herkuttelee” blogijuoruilla. Bloggaajia haukutaan ja mollataan, aivan kuin he olisivat vapaata riistaa, ilman minkäänlaista ihmisarvoa. Tässä ryhmässä ei todellakaan tunneta armoa toista ihmistä kohtaan. Joskus olenkin pohtinut, uskaltaisivatko nämä ihmiset sanoa samat asiat päin naamaa? Onko Jodelin kaltaisten sovellusten myötä nettikiusaamisesta tullut liiankin helppoa?

Tuleeko kommentoijalle parempi olo haukkuessaan toista ihmistä? Natalia taisi olla viime vuonna Suomen menestynein bloggaaja, ainakin verotulojen mukaan. Suomessahan tunnetusti mässäillään toisten ihmisten tuloilla. Aiheuttaako kateellisuus nämä halventavat kommentit?

Omaan blogiini en ole juurikaan saanut negatiivisia kommentteja. Ainakaan vielä. Ehkä niiden aika on vasta tulossa. Tai sitten olen vain tylsä ja tasainen ihminen, jonka elämässä ei ole mitään mässäiltävää – korkeintaan läski maha ja naurettava naama. Olen kyllä aina osannut ottaa negatiiviset asiat huumorilla vastaan. Ehkä en välttämättä edes tajua, että joku yrittää loukata minua sanoillaan.

Yhdessä kiusaamista vastaan!

Kyllästyttääkö sinuakin kiusaaminen? Haluatko liittyä vastarintaan (netti)kiusaamista vastaan? Millaisin keinoin kiusaaminen olisi mahdollista saada kuriin? Sovitaanko vain, nyt ei kiusata enää? Eikö olisi vain parempi lopettaa blogitekstien lukeminen ja Instagram-kuvien seuraaminen, jos ne eivät jostain syystä satu miellyttämään?

 

Terkuin, Sami-Petteri

5 Faktaa minusta

Sami-Petteri Asikainen, samipetteri.fi lifestyleblogi

1. Pidän Harry Potter ja Game of Thrones tyylisistä elokuvista ja sarjoista, joissa mukavasti fantasiaa. Erityisesti Game of Thronesin viimeisin kausi sai minut vakuuttumaan. Nyt odottelen jo jännityksellä seuraavaa kautta.

2. Olen sosiaalinen, mutta kaipaan todella paljon omaa tilaa ja aikaa. Olen mielelläni ihmisten kanssa ja haluan tehdä työtä, joka on sosiaalista. Vastapainoksi tarvitsen kuitenkin rauhaa, jolloin saan olla hiljaa ja keskittyä omiin ajatuksiini. Useimmiten valitsen koti-illan baari-illan sijasta.

Sami-Petteri Asikainen, samipetteri.fi lifestyleblogi

3. Olen tylsä ja laiska pukeutuja. Minusta olisi ihanaa pukeutua tyylikkäästi ja mielenkiintoisesti, mutta totuus on etten jaksa enkä kehtaa. Kotona haluan olla rennosti, enkä tarvitse kaupassa käyntiinkään mitään erityisen hienoja vaatteita. Jos ja kun lähden ulos, tykkään pukeutua hyvin. Totuus kuitenkin on, että Joensuussa ei tule sellaisia tapahtumia useinkaan eteen, että saisi oikeasti pukeutua hyvin ja persoonallisesti.

4. Pidän talvesta. Lumi on ihanaa, mutta inhoan pakkasia. En pidä pakkasista pukeutumisen ja liikkumisen kannalta. Talvipukeutuminen on ongelmallista varsinkin silloin, kun joutuu olemaan osittain sisätiloissa. Minulle tulee helposti kuuma ja hiki valuu. Noloa se on varsinkin silloin, jos on jossakin tapaamisessa tms. Sää säätelee myös liikkumistani siinä määrin, etten pidä urheilusta pakkasella. Keväinen talvikeli, max. -10 astetta on hyvä. Sydäntalvella hiihtäminen on tuskaa, mutta keväällä auringon paisteessa ja miedoissa pakkasasteissa se on nautinnollista.

Sami-Petteri Asikainen, samipetteri.fi lifestyleblogi

5. Olen armoton rahan tuhlaaja. En yksinkertaisesti osaa säästää! Jos minulla on rahaa, käytän sen vaikka väkisin. Vieläpä mahdollisimman pian. Kun minulta löytyi hieman ylimääräistä joustoa kukkarosta, päätinpä sitten ostaa itselleni syntymäpäivälahjaksi iPhone 7 Plussan ja siihen iDeal of Swedenin kuoret. Hyvää syntymäpäivää vaan minulle sitten toukokuussa!

 

Terkuin, Sami-Petteri

 

Arjen pelastus – Punacurrykeitto

Tiedätkö sen tunteen? On kiire, ei mitään syötävää ja pitäisi tehdä ruokaa perheelle. Itselleni ainakin hyvin tuttu tunne. Tästä syystä selaan paljon esimerkiksi Yhteishyvä Ruoka -lehtiä ja poimin sieltä helpot, hyväksi koetut ja nopeat reseptit talteen. Näitä ruokia on sitten helppo toteuttaa kiireessä. Ei pääse puolisokaan moittimaan jos ei ole ruokaa tarjolla kun tulee lounaalle kotiin.

Sami-Petteri Asikainen

Punacurrykeitto

4 annosta

  • n. 250 g punaisia linssejä
  • 500 g paseerattua tomaattia
  • 1 tlk (400 g) kookosmaitoa
  • 2 dl vettä
  • 2 rkl punaista currytahnaa
  • 4 rkl kurpitsansiemeniä
  • 2 rkl rypsiöljyä
  • 2 broilerin fileetä (maustamaton)

Kaada linssit siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä. Laita kattilaan. Lisää paseerattu tomaatti, kookosmaito, vesi ja currytahna. Kiehauta. Keitä miedolla lämmöllä kannella peitettynä noin 10 minuuttia.

Keiton kiehuessa paahda kurpitsansiemenet kuumalla ja kuivalla paistinpannulla käännellen noin 1-2 minuuttia, kunnes siemenet ovat saaneet hieman väriä.

Kypsennä broilerin fileet kuumalla paistinpannulla öljyssä ja mausta suolalla ja pippurilla. Kuutioi kypsä broileri.

Soseuta keitto tasaiseksi sauvasekoittimella. Annostele lautaselle. Lisää päälle kuutioitu broileri ja paahdetut kurpitsansiemenet. Tarjoile esim. patongin kanssa.

Mitkä ovat sinun arjen pikaruokia? Tuleeko sinullakin katseltua Yhteishyvä Ruoka -lehtiä inspiraatioiden hakemiseen?

 

Terkuin, Sami-Petteri

 

(Alkuperäisen reseptin löydät täältä.)

AJATUKSIA BLOGGAAMISESTA JUURI TÄLLÄ HETKELLÄ

WTD -blogin Nata pohdiskeli blogissaan äskettäin, kuinka blogimaailma on hieman muuttunut. Määritteleekö bloggaaminen elämää vai eläminen bloggaamista?! Aloin pohdiskelemaan tätä aihetta hieman syvemmin omalla kohdallani.

Ahdoin itseni ja blogini pieneen laatikkoon, joka melkein tappoi inspiraation…

Aloittaessani bloggaamisen, luin paljon blogioppaita. Kuinka tehdä blogista hyvä ja myös menestynyt? Tein itselleni pienen listan asioista, joista minun tulee pitää kiinni, että blogini olisi edes jossakin määrin hyvä. Näihin kriteereihin kuuluivat säännöllisyys (7 postausta viikossa), uskomattoman kauniit itse otetut kuvat ja mielenkiintoinen elämä. Loin näistä “säännöistä” itselleni ahtaan kaapin. Jo pelkästään tuon mielenkiintoisen elämän luominen tuntuu minulle vastenmieliseltä, koska koen elämäni olevan tavallista ja tasapaksua. Ainoastaan kuvien suhteen uskon pystyneeni täyttämään tavoitteen.

Bloggaamisen ensimmäiset kuukaudet olivat yhtä nousukiitoa. Tekstiä tuli hyvää tahtia. Lopulta kuitenkin tajusin etsiväni aiheita, joista kirjoittaa. Aloin vaatia itseltäni, että minun on pakko pystyä julkaisemaan tietyssä tahdissa tekstiä ulos. Aloin sulkemaan muuta maailmaa pois ja keskityin vain uusiin aiheisiin ja teksteihin. Kamelin selkä katkesi, kun opintojen osalta kohdalle sattui lähiviikko ja harjoittelun alkaminen. Enää vain murto-osa päivästä oli käytettävissä kirjoittamiseen ja kuvaamiseen. Ahdistus nousi koko ajan; pakko saada kirjoitettua edes jotakin ja samalla pitäisi pystyä tekemään koulutehtäviä ja lukemaan kirjoja. Päätin pysähtyä hetkeksi ja pohtia jatkoa! Päätin, etten halua tappaa iloani kirjoittamiseen ja bloggaamiseen. Nyt kun on kiirettä muussa elämässä, en vain kirjoita niin usein. Panostan mieluummin laatuun ja kiinnostavaan tekstiin.

Asian sanominen ääneen helpottaa oloa. Antaessani itselleni mahdollisuuden joustaa paperille kirjoittamistani säännöistä, annoin samalla itselleni inhimillistä armoa. Tämä oli myös hyvä oppikoulu – tunnistin itsessäni ahdistuksen ja osasin antaa itselleni armoa kuitenkaan luovuttamatta. Koen tämän kompromissin itseäni vahvistavana; en ahdistele itseäni nurkkaan ja pysyn uskollisena omalle itselle ja tyylilleni.

Sami-Petteri Asikainen Greensmoothie
Sami-Petteri Asikainen Greensmoothie

 Taas yksi yksinkertainen vihersmoothie

  • 1 avokado
  • n. 1 cm tuoretta inkivääriä
  • n. 3 dl omenamehua
  • 1 nyrkillinen ruustinnan salaattia
  • n. 2-3 cm pätkä kurkkua

Sekoita kaikki ainekset keskenään tehosekoittimessa. Tarjoile viileänä.

 

Terkuin, Sami-Petteri