Juhlavaa juhannusta – kevytmielistä kesäyötä!

Sami-Petteri

Lyhyestä virsi kaunis. Hyvää juhannusta kaikille tasapuolisesti. Älkää menkö vesille humalassa ja yrittäkää muutoinkin välttää hukkumasta. Nauttikaa ruoasta, juomasta ja seurasta. Toivottavasti aurinko hellii meitä kalpeita suomalaisia. Oman paikkakuntasi sään ja varoitukset voit tarkistaa Ilmatieteen laitoksen sivulta.

Minä aion nauttia keskikesän juhlasta kotona rentoutuen, suunnitellen seuraavia podcast-jaksoja ja valmistautuen tulevaan ensi-iltaan, joka on 26.6. klo 19. Jos asut tai lomailet Joensuu-Kontiolahti läheisyydessä, suosittelen tutustumaan Kontiolahden kanavateatterin kotisivuihin ja Facebook-sivuun.

 

Terkuin, Sami-Petteri

 


Kuuntele podcastini Mitä sanoisi rakkaus? toinen osa iTunesista tai Soundcloudista. Kaikki jaksot löydät myös “podcast” välilehdestä.

 

Oletko koskaan miettinyt mitä sanoisi rakkaus? – Kuuntele ensimmäinen podcasti: Mitä sanoisi rakkaus?

Mitä sanoisi rakkaus soundcloud banneri

Tätä päivää olen odottanut ja jännittänyt sen jälkeen, kun päätin aloittavani podcastien tekemisen. Kokonaisuudessaan tämä projekti on kestänyt, harkinta-aika mukaan lukien, viikkoja ja jopa kuukausia. Ensimmäiseksi piti miettiä, millainen idea ja aihealue podcastilla olisi? Millaisia asioita siellä olisin valmis jakamaan?

Päädyin lopulta itselleni hyvin mielenkiintoiseen aiheeseen, eli mielenterveyteen ja henkisen hyvinvoinnin kehittämiseen. Noh, nehän ovat melkein sama asia, mutta kiteytettynä siis ihmisenä kasvamiseen. Aiheet tulevat olemaan rakkaudesta kateuteen, surusta ilon kyyneliin ja kaikesta siltä väliltä. Nyt ei keskitytä laihduttamaan kehoa vaan lihavoittamaan mieltä.

Miksi podcastit? Miksi ei YouTube videot?

YouTube -videoihin verrattuna podcastin tekeminen on minulle luontevampaa. Kameran edessä oleminen ei ole helppoa. Mietin liikaa miten ilmeilen, enkä saa kaivaa nenääni kuvaamisen aikana. Editointikin on mielestäni pelkkään ääneen verrattuna moniulotteisempaa ja haastavampaa. On toki pakko sanoa, että on erittäin outoa kuunnella omaa puhetta. Ihminen kun ei itse kuule omaa ääntään sellaisena kuin se oikeasti on.

 

Mitä sanoisi rakkaus?

Nainen ahmii sisuskalunsa täyteen vuoroin rasvaa, vuoroin sokeria. Ei liikahdakaan sohvalta, paitsi täyttämään herkkukulhoja. Ei koskaan kuria, vain pelkkää laiminlyöntiä. Toinen piinaa itseään tunnista toiseen salilla. Jumppaa, pumppaa, zumbaa ja karppaa. Ei hetkeäkään armoa, vain pelkkää kuria. Mutta miten toimisi rakkaus?

Pelko piinaa jälleen kipeästi, eikä nuoren itku ota laantuakseen. Tokene jo, ärähtää äiti. Piristy jo, käskee opettaja. Ryhdistäydy jo, toistaa hoitaja. Päivisin hän pukee päälleen iloisen naamion, mutta öisin käpertyy pimeydessä itseensä. Yksinäisyydessään hän ottaa terän ja viiltelee kivun käsiinsä. Terä on turvista katalin. Mutta miten lohduttaisi rakkaus?

Sinusta ei ole mihinkään, mies toistaa katsoessaan itseään tänäkin aamuna peilistä. Et riitä, et pärjää, älä luule liikoja. Kunpa muut vain tietäisivät, miten mätä olet pintakuoren alta. Yritä enemmän, lisää tehoa, väännä kierroksia, ahmi töitä, tupakkaa ja vapauttavaa viinaa. Hyvä ei kuulu sinulle, hän vahvistaa uudelleen. Mutta miten katsoisi rakkaus?”

Maaret Kallio – Lujasti lempeä

 

Ensimmäisessä lähetyksessä kerron millaiset asiat vaikuttivat podcastin nimen valintaan. Merkittävin inspiraatio oli Maaret Kallion kirja Lujasti lempeä. Yllä oleva suora lainaus Lujasti lempeä -kirjasta on ajatuksia järisyttävä pätkä. Tunnustanen nyt, että tuossa lainauksessa on vain murto-osa kyseisen otsikon tekstistä, joten suosittelen lukemaan kirjan jos esittelemäni pätkä oli sinusta hyvä. Ajattelusi tulee mullistumaan kirjan luettuasi – se on ainakin minun mielipiteeni.

Pidemmittä puheitta tässä se on. Toivottavasti pidät tästä ensimmäisestä lähetyksestä. Jätä komenttia millaisia ajatuksia se herätti sinussa. Otan mielelläni vastaan rakentavaa palautetta. Olenhan vasta alussa tällä tiellä ja halu kehittyä tässä hommassa on kova.

Mitä pidit? Millaisia ajatuksia Maaret Kallion kirjoittama “tarina” sinussa herätti? Vai herättikö se ollenkaan ajatuksia sinussa? Jätä kommenttia blogiin tai Mitä sanoi rakkaus? -podcastin Instagramiin @mitasanoirakkaus_podcast.

 

Terkuin, Sami-Petteri

 


Mitä sanoisi rakkaus? löytyy myös Instagramista nimimerkillä @mitasanoisirakkaus_podcast. Muista laittaa seurantaan myös blogin Facebook ja Instagram.

Se on kesäloma nyt!

Hei taas kaikille!

Edellisestä kirjoituksesta onkin jo vierähtänyt aikaa. Jäin pienellä tauolle huhtikuun lopulla opiskelujen aiheuttaman kiireen ja stressin vuoksi. Nyt jälleen sorvin ääressä, toivottavasti entistä virkeämpänä. Viikonloppuna palautin viimeisen koulutehtävän ja nyt voin hyvillä mielin sanoa, että olen niiiin lomalla. (Lue “lomalla” = yksi kesäkurssi vapaasti valittavia ja noin kuukausi kesäteatteriesityksiä.)

Tämä reilun kuukauden “loma” blogista oli kiireinen ja stressaava, mutta myös mielenkiintoinen. Suunnitellessani viime syksynä tulevaa kevättä, luulin siitä tulevan kevyt ja leppoisa. Se olikin jotakin aivan muuta. Olin täyttänyt kalenterini vapaasti valittavilla kursseilla, siihen vielä syventävät opinnot kaikkien pakollisten kurssien lisäksi. Toukokuun alussa en uskonut selviäväni hengissä, mutta näin jälkikäteen on helppo sanoa, että kaikki meni sittenkin ihan hyvin. Tentit meni jopa paremmin, kuin osasin odottaa. Tehtävät sain palautettua ajallaan – ainakin melkein kaikki. Kaiken kiireen keskellä pääsin mukaan myös mainoskuvauksiin. Se oli erittäin positiivinen kokemus. Oli todella hauskaa päästä työskentelemään hyvien tyyppien kanssa. Tällaisia projekteja saisi olla enemmänkin. Odotan kyllä näkeväni valmiit mainokset. Päästään varmasti nauramaan vedet silmissä.

Sami-Petteri Asikainen

Kuohuvaa ja kyyneliä

Toukokuussa vietettiin syntymäpäiviä. Täytin jo seitsemännen kerran 22 vuotta. Ja meidän rakas Børje täytti yhden vuoden! En jaksa uskoa, että Børje on jo niin iso poika. Vastahan se tuli meille. Siitä on kasvanut iso ukko, joka hurmaa silmillään, mutta raivostuttaa teinimäisellä käytöksellään. Toivottavasti tuo teini-ikä loppuu pian. Kuohujuoman vastapainoksi tirautin muutamat kyyneleet. Osittain kyyneleet tulivat kaikesta hartioita painavasta ahdistuksesta ja paineesta. Lähinnä syy kyyneliin oli kuitenkin isä, jonka kuolemasta tuli pari vuotta. Aika on kulunut hurjaa vauhtia. Vieläkin on vaikea uskoa todeksi, että isää ei enää ole…

Sami-Petteri AsikainenSami-Petteri Asikainen

Kesäkuussa elämän tekee kiireiseksi kesäteatteriharjoitukset. Muutama viikko enää ensi-iltaan ja vuorosanat eivät ole vielä täysin hallinnassa. Iik!! Onneksi minulla ei ole mitään mahdottoman pitkiä ja vaikeita vuorosanoja. Jännittää kyllä hieman. Kuinkahan ihmiset reagoivat roolihahmooni ja tapaani esittää häntä? Ei ole helppoa esittää 12-vuotiasta teiniä… Toisaalta en malta odottaa ensi-iltaa ja yleisöä, mutta toisaalta olen taas pakokauhun vallassa. Välillä haluaisin karata ja piiloutua pieneen mökkiin keskellä ei mitään, josta kukaan ei löydä minua.

Untitled

Kuva: Jenna-Maaria Kuronen

Kun viimeinen tehtäväkin on palautettu

Nyt kun viimeinenkin tehtävä on palautettu ja ahdistuksen sekainen väsymys alkaa laantua, voin taas keskittyä huoltamaan itseäni niin henkisesti kuin fyysisestikin. Toukokuussa pääsin jo lenkkeilyn makuun. Nyt pitäisi vaan saada itseä niskasta kiinni, että jatkan säännöllistä lenkkeilyä. Kävin pari päivää sitten kirjastosta lainaamassa pari mielenkiintoista kirjaa. Ne johdattelevat minut mindfulness-maailmaan ja kohti mielenrauhaa. Erityisesti toivon löytäväni asioita/puolia, joita voisin hyödyntää tulevaisuuden työssäni psykiatrisella puolella. Tämän kesän tavoitteeksi olenkin asettanut itselleni, että opettelen ottamaan rennommin ja nauttimaan enemmän elämästä. On mulla kyllä paljon muitakin tavoitteita. Tein jopa bucket listan, jota yritän nyt kovasti saada täytettyä. Heti ensimmäisenä haluan saada ruksin piknik kohtaan. Haluan niin päästä nauttimaan auringosta ja syömään kevyitä herkkuja…

Sami-Petteri AsikainenSami-Petteri Asikainen

Kuinka tuttua sinulle on mindfulness? Mitä se sinun elämässäsi merkitsee? Kuulisin mielelläni sinun ajatuksiasi liittyen aiheeseen. Voit myös jättää ajatuksia, joita minun olisi syytä tutkailla/pohtia tarkemmin. Kerro myös kuinka sinun kesäsi on alkanut?

 

Terkuin, Sami-Petteri

Minun omat suosikkikirjoitukset – Blogi jää kuukauden tauolle

Heippa kaikki!

Minua harmittaa niin paljon! En ole ehtinyt, kautta jaksanut, kirjoittaa uusia blogitekstejä… 🙁

Sami-Petteri AsikainenSami-Petteri Asikainen

Pohdiskelin tovin, mitä tälle blogille oikein tekisin. Elämä on tällä hetkellä melko kiireistä. Olen töissä arkipäivisin kello viiteen saakka. Sen jälkeen pitäisi jaksaa käydä Børjen kanssa lenkillä, tehdä koulutehtäviä, lukea tentteihin ja käydä näytelmätreeneissä. Kaikkea tätä varjostaa väsyttävä olotila, josta myös kirjoitin aiemmin. Kyseisen kirjoituksen voit käydä lukemassa täältä.

Reilun kuukauden mittainen tauko

Haluaisin niin kirjoittaa uusia tekstejä, mutta minulla ei vain ole nyt aikaa. Ajatukset harhailevat aivan jossakin muualla. Tästä syystä blogini jää reilun kuukauden mittaiselle tauolle. Palaan blogin äärelle taas kesäkuun alussa, kun olen saanut paketoitua kevätlukukauden opiskelut. Tein tämän ratkaisun viedäkseni harteiltani sen murheen, että pitäisi kirjoittaa jotakin.

Listaan vielä tähän loppuun muutamia minun suosikkikirjoituksia. Varsinkin nämä “Minun tarinani” -kirjoitukset ovat saaneet lukijoilta paljon palautetta ja ajatuksia, joista olen erittäin kiitollinen. Ensimmäisenä laitan henkilökohtaisimman kirjoituksen. Se kertoo isäni kuolemasta. Siitä tulee itse asiassa tänään, 25.4., tasan kaksi vuotta. 

Sami-Petteri AsikainenSami-Petteri Asikainen

Suosikkikirjoitukset

Ensimmäinen kirjoitukseni op.media -sivulla on myös julkaistu. Kirjoitin sinne yhden osan Minun tarinani -sarjaan. Kerroin omasta matkastani Osuuspankin kanssa, ja siitä, kuinka päädyin omistaja-asiakkaaksi. Suosittelen lukemaan tekstin täältä!

Lukekaa aikaisempia kirjoituksiani ja jättäkää kommenttia. Luen kommentteja ja seuraan blogin sähköpostia aktiivisesti. Pyrin myös Instagramissa julkaisemaan aktiivisesti kuvia ja kuulumisia. Toivottavasti löydätte taas kesäkuussa blogini pariin. Mahtavaa toukokuuta kaikille!

Terkuin, Sami-Petteri

Kuinka päädyin näyttelemään kesäteatteriin?

Olen saattanut jossakin vaiheessa mainita, että olen eksynyt näyttelemään tulevana kesänä Kontiolahden Kanavateatteriin. Se kuinka päädyin mukaan tähän projektiin, on melkoinen sattuma. Voisinkin hieman kertoa siitä ja kuinka tämä harrastelijanäyttelijän ura on minulla lähtenyt käyntiin.

Kontiolahden Kanavateatteri, Kuvaaja: Sami-Petteri Asikainen

Olen koko elämäni ajan haaveillut näyttelemisestä ja kerran jopa hakenut elokuvaan näyttelijäksi. Se ei kuitenkaan tuottanut hedelmää. Noh, viime vuonna, eräänä heinäkuisena viikonloppuna päätin lähteä laulamaan karaokea paikalliseen pubiin. Tuona iltana tapasin oikein mukavan naisporukan. Illan kuluessa puhe jotenkin kääntyi laulamiseen ja teatteriin. Keskustelimme mahdollisuudesta, että tulisin mukaan näyttelemään kesäteatteriin. Lopulta vaihdettiin yhteystietoja ja jäätiin odottelemaan vuoden vaihtumista. Kävin sittemmin Pasin kanssa katsomassa viime kesän esityksen “mies joka ei osannut sanoa ei”. Näytelmä vakuutti ja sai minut kiinnostumaan näyttelemisestä entistä enemmän. Tammikuussa sain sitten viestiä Facebookissa, olenko edelleen innostunut tulemaan mukaan. Tässä sitä nyt ollaan. Harjoittelut ovat käynnissä ja nyt odotetaan vain kesää, että päästään lauteille.

Kontiolahden Kanavateatteri, Kuvaaja: Sami-Petteri AsikainenKontiolahden Kanavateatteri, Kuvaaja: Sami-Petteri Asikainen

Tänä kesänä Kontiolahden Kanavateatteri esittää Sirkku Peltolan Suomen hevonen -näytelmän. Mielenkiintoinen käsikirjoitus sisältää paljon huumoria, mutta se ottaa myös kantaa asioihin. Jokainen hahmo on persoonallinen ja moniulotteinen. Välillä hahmojen keskinäinen tunnelataus on niin isoa ja voimakasta, että sitä voisi jopa leikata veitsellä. Monia naispuoleisia rooleja näyttelee mies. Tämä tuo hauskan ripauksen näytelmään.

Haastava, mutta hauska rooli

Olen aika tyytyväinen rooliin, jonka sain. Oikeastaan halusinkin juuri sen. Näyttelen siis 12-vuotiasta tyttöä. Asetelma varmasti huvittaa, mutta hahmoni taustat ovat erittäin mielenkiintoisia. Hahmon tunnevaihtelut ja sanomaton elämäntarina ovat haastavia näytellä, varsinkin kun tavoitteena ei ole tehdä mitään sketsihahmoa. Mielenkiintoisen lisäyksen tekee, että hahmoni 13-vuotiasta parasta ystävää näyttelee 15-vuotias Taneli.

Hieman jo jännittää. Mitähän katsojat tykkäävät näyttelemisestäni ja näytelmästä ylipäätänsä? Kuinka 27-vuotiaan ja 15-vuotiaan näyttelemät teinitytöt saadaan näyttämään uskottavilta? Teatterin Facebook-sivulta olen kuullut monien odottavan innolla esityksiä. Suosittelen tutustumaan ja seuraamaan Kanavateatteria Instagramissa ja Facebookissa. Jos asustelet Joensuussa/Pohjois-Karjalassa ja/tai olet tulossa kesäksi Joensuu-Kontiolahti akselille lomailemaan, käy varaamassa lippusi ennakkoon täältä.

Oletteko te olleet koskaan mukana näyttelemässä kesäteatterissa, tms.? Käyttekö katsomassa teatteria? Mikä on ollut ikimuistoisin kesäteatterikokemus? Jätä kommenttia.

 

Terkuin, Sami-Petteri