Ajatuksiani sairaanhoitajaopinnoista

Kolmas lukukausi opiskelua on pian päättymässä ja suurin osa teoriaopinnoista on takana päin. Omasta mielestäni opinnot ovat sujuneet hyvin, eikä pahoja notkahduksia ole tullut. Voisin jopa sanoa, että korkeakouluopinnot ovat olleet helpompia kuin alun perin ajattelin. Jos jollekin lukijalle on jäänyt epäselväksi, opiskelen siis sairaanhoitajaksi monimuotototeutuksella.

Sairaanhoitaja, Sairaanhoitajaopiskelija, Ammattikorkeakoulu

KUMPI ON TÄRKEÄMPÄÄ, AMMATILLINEN OSAAMINEN VAI KIELTEN OPISKELU?

Monimuoto-opinnoissa valtaosa on omatoimista ja itsenäistä työskentelyä. Lähiopiskelua on siis päivätoteutukseen verrattuna paljon vähemmän. Kokoonnumme noin kerran kuukaudessa viikon verran kampukselle lähiopintojen merkeissä. Muutoin opiskelemme itsenäisesti kotona. Mielestäni lähiviikon ohjelmassa on liian vähän panostettu ammatillisiin opintoihin. Tänä syksynä painopiste on ollut ruotsin kielen opinnoissa ja esimerkiksi vanhus-, mielenterveys- ja päihdehoitotyö ovat olleet mielestäni vähemmällä. En koe, että kielten opiskelu olisi turhaa ja ainakin omalla kohdallani ruotsin kielen opiskeleminen on ollut varmasti tarpeenkin. Herää kuitenkin kysymys, pitäisikö opinnoissa keskittyä ja panostaa enemmän ammatilliseen kehittymiseen? Varsinkin näin itäsuomalaisena ajattelen, että esimerkiksi lääkeosaaminen tai tipan asentaminen olisi tärkeämpää kuin ruotsin opiskelu. Kaikkia asioita ei opita luentosalissa, mutta olen myös pohtinut, onko reilua jättää käytännön oppiminen pääsääntöisesti harjoittelujen varaan?

Toisaalta jos opiskelijalla on selkeä visio siitä, millaiselle erikoisalalle haluaa suuntautua, ongelmaksi muodostuukin se, että opiskelijalla ei ole juurikaan mahdollista vaikuttaa harjoittelupaikkojen valintaan. Jos siis ylipäänsä saa harjoittelupaikan. Näin on ainakin meidän AMK:ssa. Ymmärrän toki, että perus- ja teoriaopinnot ovat kaikille samat, mutta ainakin itse haluaisin päästä harjoittelemaan paikoissa, jotka antavat parhaat valmiudet omaa työuraa ja tulevaisuutta silmällä pitäen.

LASTENTARHA VAI AMMATTIKORKEAKOULU?

Itselläni ei ole aikaisempaa kokemusta korkeakouluopinnoista. Ajattelinkin, että opiskelu olisi aikuismaisempaa kuin ammattikoulussa tai lukiossa. Luulin, että se näkyisi niin opiskelijoiden kuin opettajienkin käyttäytymisessä. Jossain määrin olen hieman pettynyt. Perinteiset käytöstavat ovat joillakin unohtuneet, tai niitä ei ole ollenkaan. Minua häiritsee, että oppitunnilla asioita huudellaan spontaanisti ilmaan. Itse olen lapsesta saakka oppinut, että puheenvuoro pyydetään ja sen myötä kaikilla on mahdollisuus osallistua keskusteluun tasapuolisesti. Ehkäpä tämän vuoksi monta asiaa onkin jäänyt sanomatta. En ihmettele, jos monen opiskelijan potentiaali jää huutoäänestyksen keskellä opettajilta havaitsematta.

OPETTAJIEN AMMATTITAIDOSTA EI SAA TINKIÄ!

Toukokuussa 2016 Merja Mäkisalo-Ropponen ja Sirpa Pietikäinen vieraskynäilivät Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa sairaanhoitajien koulutuksen tasosta ja opettajien pätevyyksistä opettaa. Suosittelen lukemaan heidän kirjoituksensa! Monien muiden hyvien ja tärkeiden ajatusten lisäksi kirjoitus nosti esille saman huolen, joka itselläni on ollut koko opintojeni ajan. Se on etä- ja verkko-opiskelun yleistyminen. Kaikkia asioita ei voi oppia verkossa. Monimuotototeutuksessa monet asiat opetetaankin lähiopetusviikoilla. Tällä hetkellä meillä keskitytään kielten ja tilastojen opiskeluun, kun monelle opiskelijalle tärkeämpää olisi opiskella käytännön asioita opettajan valvovan silmän alla. Mitä tulee opettajien pätevyyteen, olen tyytyväinen siihen, että meidän ammattikorkeakoulussa opettajat ovat ammattitaitoisia ja päteviä. Heillä on kokemusta sairaanhoitajan työstä, jota he myös jakavat meille. Aina voidaan toki kinastella siitä, kuka ja millainen on hyvä opettaja.

Kiteytettynä voisin sanoa, että sairaahoitajaopinnoissa painopisteen tulisi olla tulevien sairaanhoitajien kädentaidoissa ja kriisissä olevien ihmisen kohtaamisessa. Tärkeää olisi myös tukea opiskelijan mahdollisuuksia syventyä opinnoissaan niille erikoisaloille, joihin hänellä on vahva tulevaisuuden näky ja tahtotila. Vaikka meidän ammattikorkeakoulussa ei ole ongelmana opettajien ammattitaidon tai sopivan koulutuksen puute, opettajien valinnassa tulisi olla selkeät pelisäännöt. Ammattitaitoiset ja hyvän työkokemuksen omaavat opettajat ovat kaiken keskiössä, puhumattakaan siitä, että heillä on myös halu opettaa.

RAHA RATKAISEE

Olen erittäin huolissani rahan ja ajan säästämisesta opetuksessa. Tämän asian olen huomannut oman ammattikorkeakouluni kohdalla. Vastaus kysymyksiin on usein: resursseja ei ole ja opettajilla on hyvin niukasti aikaa käytettävissä. Kysynkin, onko sosiaali- ja terveysala oikea paikka säästää koulutuksessa?

Lopuksi haluan toistaa Merja Mäkisalo-Ropposen ja Sirpa Pietikäisen sanat: “Sairaanhoitajakoulutuksen laatu on pystyttävä turvaamaan. Tar­vitsemme päteviä, hyvin koulutet­tuja sairaanhoitajia tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuollon vaativiin työtehtäviin.”

 

XOXO / Sami-Petteri

Follow:

6 Comments

  1. Tiia 13.12.2017 / 13:04

    Ah, aihe, josta olen itse kihissyt nyt siitä saakka kun koulusta valmistuin. Valmistuin jamkin suomenkieliseltä sairaanhoitaja-linjalta tammikuussa 2015, ja pidän edelleen koko koulutusta ihan vitsinä. Oikeastaan koko ajan odotin, että milloin se koulunkäynti oikeasti alkaisi, mutta sitä päivää en ikinä nähnyt. Jotenkin sitä juuri odotti, että opiskelu ammattikorkeakoulussa olisi aikuismaisempaa kuin lukiossa, mutta näin en ainakaan jamkin kohdalla ollut. Nyt ilmeisesti koko opetus on muuttunut entistä enemmän just ryhmätyö/etäopetus-painotteiseksi enkä ymmärrä ketä tämä palvelee.

    Itse jäin opinnoistani kaipaamaan esimerkiksi opetusta eri sairauksista, niiden hoitokeinoista, anatomiasta ym sellaisesta oleellisesta, mihin sairaanhoitaja törmää työssään päivittäin lähes jokaikisessä työpaikassa. Meidän koulutukseen esim eri sairaudet eivät kuuluneet kuin sivulauseessa. Jonkun kurssin pienenpienenä osana. Minulla ei ollut valmistuessani mitään käryä esim vaikkapa kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai keuhkoahtaumataudista, koska niistä ei koukussa puhuttu mitään. Anatomiaa kyllä oli, mutta se määrä oli kertakaikkisen onneton, ja suurin osa asioista sivuutettiin antamalla moniste ja käskemällä täyttämään kotona. Lisäksi kun aiheista oli verkkotentit, jotka tehtiin kotona, ei se motivoinut kyllä yhtään mihinkään.

    No, mitä tärkeää meillä sitten opetettiin kun anatomia ja sairaudet eivät olleet riittävän tärkeitä asioita sairaanhoitajalle. Me opimme muunmuassa hakemaan asuntoa, opintotukea, toimimaan oikein jos tulemme raskaaksi. Tämän kurssin nimi taisi olla joku sosiaaliseen työhön liittyvä ja se sisälsi yli kymmensivuisen esseen edellämainituista aiheista ja tuntikausia lähiopetusta asioista, jotka ammattikorkeakouluun tulevan opiskelijan pitäisi kyllä osata. Aivan käsittämätöntä että muutenkin vähiä opetustunteja käytetään tällaiseen paskaan. Tämä oli muistaakseni vielä 5 tai jopa 10 opintopisteen kokonaisuus yhtenä lukukautena. Älytöntä.

    Me opimme myös lähiseutujen terveyskeskusten, jalkapallokenttien, jäähallien ym sijainnit. Näitä käytiin läpi myös yksi 5 op kurssi. Opettaja opetti meitä samalla kun esitteli asiaa käsinukeilla – aivan kuten lastentarhassa. Tunnin lopuksi heittelin toisillemme lankarullia, sillä tämä olevinaan symboloi jotain.

    Näiden perusteella voin sanoa, että myös opiskelumotivaatio oli täysi nolla. Nyt ei tulisi pieneen mieleenkään jatkaa kyseisessä laitoksesta opintoja esim ylemmässä ammattikorkeassa, koska en osaa kuvitella, että se paranisi yhtään. Onneksi itse sain jhvällä tuurilla hyvät harjoittelupaikat, ja sitä myötä hyvän valmiuden töihin, mutta sekin on epäreilua, jos se typerä jobstep vaikka kusee just silloin niin menetät mahdollisuutesi. Ja ilmeisesti esim pk-seudulla taistelu harkkapaikoista on kamalaa. Suurin osa jää ilman.

    Itse oisin kaivannut lisää jotain järkevää, sairaanhoitajan työhön liittyvää opetusta sekä kädentaitoja. Järkevällä tarkoitan nyt niitä perussairauksia, niiden hoitamista, potilaan kohtaamista, anatomiaa, lääkeaineoppia. Olen kuullut, että esim Jyvässeudulla lähihoitajat saavat paremman koulutuksen noilla osa-alueilla kuin sairaanhoitajat, mikä on ihan järjetöntä. Sairaanhoitajan koulutus menee pitkälti perse edellä puuhun kun siinä aletaan keskittyä vaikka kansainväliseen yrittämiseen tai hoitotyön etiikkaan (viimeisin on tärkeä, mutta ei niin tärkeä, että koko koulutus käsittelee vain sitä…) – suurin osa hoitajista kuitenkin edelleen työllistyy sairaaloihin ja terveyskeskuksiin sen oman terveysalan yrityksen sijaan. Toivon, että tämä muuttuu jatkossa ja hoitajat valmistuisivat ‘valmiimpina’ nykyisen sijaan. Nyt on tullut työelämässä nähtyä jo sellaisiakin opiskelijoita, jotka eivät osaa mitään. Heille ei ole opetettu yhtään mitään ja silti he tulevat koulun antamien tavoite-lappusten kanssa harjoitteluun, jossa lyhyessä ajassa pitäisi osata paljon paljon enemmän. Sitten se harjoitteluaika kuluu siihen, miten esitellään itsensä potilaalle ja miten mitataan verenpaine ym.

    Oho. Tulipas valitus. Pahoittelut. 😅 Tämä on aihe, josta itse osaan kyllä valittaa…

    • Sami-Petteri
      Kirjoittaja
      13.12.2017 / 17:27

      Ohho! Sieltä tuli oikein ryminällä asiaa! 😀 Onneksi meidän amkissa ei aivan noin huonosti ole asiat. Asioista kyllä puhutaan, mutta ei tarpeeksi. Tuo Jamkin taso kyllä vaikuttaa surkealta kirjoituksesi mukaan. Kuinka edes tuollaista voi tapahtua oikeasti?

      Onneksi käytössä ei ole enää Jobstep vaan Jobiili, joka heti alkuun taisi sössiä ihan kunnolla monien opiskelijoiden varaukset. Täällä Joensuussakin on aika kova taistelu paikoista ja nyt on itsellä hieman hankala tilanne, että saanko paikan heti tammikuussa alkavaan harjoitteluun vai miten käy.

      Tuo on jo naurettavaa, että opetellaan esittäytymään potilaalle. 😀 Ja huoh… opetella nyt verenpaineen mittaamista harjoittelussa. Mielestäni mittaaminen pitää opettaa koulussa ja sitten tulkintaa opetellaan harjoittelussa 😀

      • OnnekasOpiskelija 16.12.2017 / 19:28

        Karelia oli 1. toive ja pääsen tammikuussa aloittamaan sh opinnot siellä. Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää. Monimuoto opiskelu kyllä tuttua käytyäni avoimen kautta joitakin aineita.
        Karelian opetuksen tasosta kuullut positiivista palautetta ja että valmistuneilla olisi hyvät työllisyysnäkymät.
        Monimuotoinen opiskelu vaatii opiskelijaltakin vastuunkantoa; jos haluaa oppia mm. jostain sairaudesta tarkemmin, ei kukaan kiellä tietoa etsimästä oma-aloitteisestikin.
        Tämä tämän päivän sana “tiimioppiminen” on suoraan sanottuna ‘hanurista’, opiskelijat opettavat itse toisilleen…mutta entä, jos sieltä se tärkein pointti asiasta on jäänyt kokonaan huomaamatta tällä tiedon etsijällä? No silloin ei muutkaan sitä ehkä tule tietämään, jos ei joukossa ole joku joka tietää asiasta tai osaa esittää oikeaa kysymykstä. Opettaja ei välttämättä korjaa aiheeseen mitään.
        Miettiny varsinkin 2.asteen opinnoista, et mistä ne opettajat saa palkan ku opiskelijat opettavat toisiaan?
        Mutta hieno kirjoitus sinulta SamiPetteri! Monta ajattelemisen aihetta kirjoituksessasi.
        Onnea ja menestystä tulevaisuuteen!

        • Sami-Petteri
          Kirjoittaja
          19.12.2017 / 19:16

          Itse olen kuullut myöskin, että Karelialla on ihan hyvä tilanne opetuksen suhteen. – Toki itse en osaa sanoa juuta taikka jaata asiaan. Toivotaav kuitenkin kovasti. Mitä sanoit monimuoto-opintojen vastuudellisuudesta on totta. Opiskelijalla on tosi iso vastuu siihen että muistaa myös opiskella ne asiat ja myöskin aina voi lukea niistä asioista lisää, jotka tuntuvat kiinnostavilta. Sama toki pätee myös päiväopiskelijoihinkin. Lähiopetuksessa on kuitenkin se ero, että voit kysyä välittömästi ne asiat, jotka jäävät mietityttämään. Itse olen ainakin välillä joutunut näkemään suuren työn, että tajuan vaikkapa tietyn kappaleen idean. Itselle tuotti alussa haastetta, että lukiessa tekstiä, jouduin jokaisen “hienon sanan” tarkistamaan ja sen jälkeen lukemaan vielä uudelleen että varmasti ymmärsin kaiken oikein.

          Itse koen myöskin tämän “tiimioppimisen” ihan per***stä. Vaikka pystyn työskentelemään ryhmässä loistavasti (ainakin omasta mielestä), välillä ryhmätöiden aiheet ovat niin suppeita, että työnjako muodostuu itse tehtävää haasteellisemmaksi ja työläämmäksi.

          Kiitos paljon! Paljon tsemppiä myös siulle tuleviin opintoihin!

  2. Anna 15.12.2017 / 12:03

    Ensimmäinen vuosi Jamk:ssa takana ja voin vain todeta, että samaa rataa jatkuu, niin kuin Tiia kertoi. Pääpaino ihan höttöasioissa, pilipalitunteja joihin käytetään ihan liikaa aikaa. Tosiaan, enemmän kaipaisi lisätunteja esim. juuri noihin anatomian kursseihin. Osaa asioista ei ensimmäisellä kurssilla ehditty edes käydä ollenkaan, sanottiin vain, että opetelkaa kotona… Myös ”kädentaitoja” ja niitä käytännön asioiden opettelua kaipaa. Ensimmäiseen harjoitteluun oli todella nöyryyttävää ja noloa mennä sanomalla, itseasiassa en ole koskaan tehnyt tätä, koulussa ei tätä opetettu. Liian paljon sysättiin harjoittelupaikan ja ohjaajan harteille. Käytännön tunneilla 2/3 käytiin teoriaa ja 1/3 tunnista jäi itse käytännön harjoitteisiin. Hyvä, jos kaikki pääsi kerran kokeilemaan esim. vuodepesua. Tai jos pääsi, niin sekin tehtiin pikakelauksella, kun aika loppui kesken. Jos koko loppuopiskelu jatkuu samalla tavalla, saa motivaation herättämiseen ja ylläpitämiseen keksiä jotain todella omaperäistä, että jaksaa loppuun asti!

    • Sami-Petteri
      Kirjoittaja
      19.12.2017 / 19:08

      Todella ikävää kuulla, että sama homma jatkuu siellä. =( Teidän kannattaa ehdottomasti ottaa asia opettajien ja alavastaavan kanssa puheeksi. Eihän tuollainen voi oikeasi toimia. Tunnen tuon saman nöyryyttävän tunteen harjoitteluun mennessä. Itse tankkasin harjoittelun alkaessa itsenäisesti teoriatietoa niin paljon kuin oli mahdollista, että homma ei jäisi kiinni ainakaan siitä etten muka haluaisi oppia.

      Tsemppiä sulle kuitenkin opintoihin ja toivottavasti motivaatiota riittää kuitenkin siihen asti, että valmistut!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.