AJATUKSIA BLOGGAAMISESTA JUURI TÄLLÄ HETKELLÄ

WTD -blogin Nata pohdiskeli blogissaan äskettäin, kuinka blogimaailma on hieman muuttunut. Määritteleekö bloggaaminen elämää vai eläminen bloggaamista?! Aloin pohdiskelemaan tätä aihetta hieman syvemmin omalla kohdallani.

Ahdoin itseni ja blogini pieneen laatikkoon, joka melkein tappoi inspiraation…

Aloittaessani bloggaamisen, luin paljon blogioppaita. Kuinka tehdä blogista hyvä ja myös menestynyt? Tein itselleni pienen listan asioista, joista minun tulee pitää kiinni, että blogini olisi edes jossakin määrin hyvä. Näihin kriteereihin kuuluivat säännöllisyys (7 postausta viikossa), uskomattoman kauniit itse otetut kuvat ja mielenkiintoinen elämä. Loin näistä “säännöistä” itselleni ahtaan kaapin. Jo pelkästään tuon mielenkiintoisen elämän luominen tuntuu minulle vastenmieliseltä, koska koen elämäni olevan tavallista ja tasapaksua. Ainoastaan kuvien suhteen uskon pystyneeni täyttämään tavoitteen.

Bloggaamisen ensimmäiset kuukaudet olivat yhtä nousukiitoa. Tekstiä tuli hyvää tahtia. Lopulta kuitenkin tajusin etsiväni aiheita, joista kirjoittaa. Aloin vaatia itseltäni, että minun on pakko pystyä julkaisemaan tietyssä tahdissa tekstiä ulos. Aloin sulkemaan muuta maailmaa pois ja keskityin vain uusiin aiheisiin ja teksteihin. Kamelin selkä katkesi, kun opintojen osalta kohdalle sattui lähiviikko ja harjoittelun alkaminen. Enää vain murto-osa päivästä oli käytettävissä kirjoittamiseen ja kuvaamiseen. Ahdistus nousi koko ajan; pakko saada kirjoitettua edes jotakin ja samalla pitäisi pystyä tekemään koulutehtäviä ja lukemaan kirjoja. Päätin pysähtyä hetkeksi ja pohtia jatkoa! Päätin, etten halua tappaa iloani kirjoittamiseen ja bloggaamiseen. Nyt kun on kiirettä muussa elämässä, en vain kirjoita niin usein. Panostan mieluummin laatuun ja kiinnostavaan tekstiin.

Asian sanominen ääneen helpottaa oloa. Antaessani itselleni mahdollisuuden joustaa paperille kirjoittamistani säännöistä, annoin samalla itselleni inhimillistä armoa. Tämä oli myös hyvä oppikoulu – tunnistin itsessäni ahdistuksen ja osasin antaa itselleni armoa kuitenkaan luovuttamatta. Koen tämän kompromissin itseäni vahvistavana; en ahdistele itseäni nurkkaan ja pysyn uskollisena omalle itselle ja tyylilleni.

Sami-Petteri Asikainen Greensmoothie
Sami-Petteri Asikainen Greensmoothie

 Taas yksi yksinkertainen vihersmoothie

  • 1 avokado
  • n. 1 cm tuoretta inkivääriä
  • n. 3 dl omenamehua
  • 1 nyrkillinen ruustinnan salaattia
  • n. 2-3 cm pätkä kurkkua

Sekoita kaikki ainekset keskenään tehosekoittimessa. Tarjoile viileänä.

 

Terkuin, Sami-Petteri

OP.media JA OMISTAJA-ASIAKASBLOGGAAJAT

Wau! Vihdoin ja viimein OP median omistaja-asiakasbloggaajavideo on julkaistu. Sain itselleni myös OP median sivulle tarkoitetun profiilikuvan. Olen yllättynyt ja iloinen siitä kuinka hyvin nämä omalta osaltani onnistuivat. Nyt on julkaistu myös ensimmäinen kirjoitus opiskelijan raha-asioista, jonka on tehnyt Cia Meskus.

Sami-Petteri Asikainen

Mitä mieltä olette videosta ja kuvasta? Itse ainakin pidän ja olen varsin ylpeä itsestäni tuolla videolla. En sönköttänyt aivan niin pahasti kuin ajattelin.

 

Terkuin, Sami-Petteri

 

Kuva: Tuomas Rajala

TUNTEMATON VIRUS HYÖKKÄSI KIMPPUUNI

Oi voi, nyt on jäänyt kirjoitukset kirjoittamatta vähäksi aikaa. Harjoittelu, opiskelu ja muut pienet asiat ovat vieneet paljon aikaa. Todellinen stoppi tuli viime viikolla, kun elimistööni tuli vieraileva tähti, joka aiheutti huolta.

Viime torstaina minulle nousi yhtäkkiä korkea kuume kesken harjoittelupäivän. Vointi oli ihan normaali vielä aamulla kävellessäni harjoittelupaikalle, eikä ollut mitään viitteitä tulevasta kuumeesta. Kesken työpäivän alkoi paleltaa ja varsinkin kädet tuntuivat jäätyvän. Olin katsomassa luuston gammakuvausta, jonka aikana kylmyys kävi sietämättömäksi. Luonnollisesti lähdin kotiin lepäämään ajatellen, että ehkäpä kyseessä on jokin satunnainen flunssa. Onneksi Pasi oli sillä hetkellä vapaalla, eikä minun tarvinnut kävellä kotiin. Kotiin saavuttuani kasasin tulehduskipulääkkeet, pullon vettä ja kuumemittarin yöpöydälle ja sukelsin peiton alle lämpimään. Tein pienen pesän keskelle sänkyä, käperryin peiton alle ja pian nukahdinkin. Torstaipäivän aikana kuume nousi reiluun 39 asteeseen. Yöllä kuume pysyi melko lailla samoissa lukemissa. Aamupäivän aikana perjantaina kuume laski ja lopulta se oli jo alle 37 astetta. Silloin ajattelin, että tässähän selvittiin helpolla. Ihmettelin kyllä kovasti mikä kuumeen nosti. Mitään infektio-oireita; nuhaisuutta, tukkoisuutta, yskintää, limaisuutta, saati kipuja ei ollut. Ainoa oire oli korkea kuume.

Iltapäivällä kuume alkoikin taas nousta ja vauhdilla. Pasi oli juuri lähtenyt käymään ruokakaupassa. Kuumehorkka oli kamala, enkä ole koskaan aiemmin kokenut sellaista. Tärisin todella paljon ja vatsalihakset kramppailivat johtaen lopulta oksentamiseen. Kehon rauhoittuessa nukahdin ja herättyäni tunsin, että olo oli todella huono. Olin tulikuuma ja päässä huimasi. Mittasin kuumeen, joka näytti 40,5 astetta. Silloin tajusin, että nyt on lähdettävä päivystykseen ja pian huomasinkin makaavani kanyyli kädessäni.

ON IHMEELLISTÄ KUINKA NOPEASTI SITÄ AJATTELEE AINA PAHINTA

Olen kuullut tarinoita, että ihmiset ovat menneet päivystykseen nopeasti ilmaantuneen kuumeen vuoksi ja lähteneet sairaalasta mukavaan jokin vakava sairaus.

Pakko myöntää, että päivystyksessä makoillessani alkoi mielikuvitus laukkaamaan – “entä jos minusta löytyy nyt jokin vakava sairaus“. Oloa ei ainakaan helpottanut se, että minusta otettiin koko ajan uusia näytteitä. Mikään tällä hetkellä vallallaan olevista viruksista ei näyttänyt olevan kuumeen syynä, eikä kyseessä ollut keuhkokuumekaan. Monien ja taas monien erilaisten tutkimusten jälkeen lääkäri sanoi minulle suoraan, että hän ei tiedä mikä minulla on. Jouduin jäämään yöksi tarkkailuosastolle. Sairaalassa vietetyn yön aikana kuume kuitenkin laski, eikä onneksi noussut enää takaisin. Kotiuduin lauantaiaamuna. Oli ihanaa päästä kotiin omaan sänkyyn lepäämään. Sairaalan sänky ei todellakaan ole se kaikista mukavin.

Nyt odotellaan ja toivotaan, että tuntemattomaksi jäänyt virustauti paranee itsestään ja pääsen takaisin sairaalaan. Siis töihin, eli suorittamaan harjoittelun loppuun. Maanantaina kävin antamassa verinäytteen, josta katsotaan miten CRP ja muut veriarvot ovat lähteneet palautumaan. Välillä saatoin vaipua hieman epätoivoon pohtiessani mikähän tauti tämä nyt on. Tällä hetkellä olo on kuitenkin melko hyvä. Rintarangan lihaksissa huomaan hieman jäykkyyttä, jalkojen lihaksissa väsymistä ja yleistä jaksamattomuutta. Vielä odotellaan viimeisimpien verikokeiden ja virusvasta-aineiden tuloksia ja katsotaan löytyykö niistä jokin syy äkillisesti nousseelle korkealle kuumeelle. Tällä hetkellä diagnoosi on epäselvä virusinfektio eli infectio viralis non specificata ja siitä se tuskin muuttuu miksikään.

Jos tästä kokemuksesta on jotakin opittavaa ja positiivista, sain hyvää potkua oman terveyden edistämiseen. Kunhan tästä on toivuttu, alkaa meidän perheessä elämäntaparemontti. Ensimmäisenä laitan syyniin ruokavalion ja liikuntatottumukset. Nyt on oikea hetki ja muutama päivä aikaa suunnitella tulevaa.

Oletteko te pysyneet terveenä tämän talven? Nyt kun meillä alkaa elämäntaparemontti, kirjoitan siitä varmasti blogissa. Millaisia asioita erityisesti haluaisitte lukea elämäntapamuutoksesta, niin yleisesti kuin myös omastani?

Terkuin, Sami-Petteri

KUKA MINÄ OLEN? OLENKO MINÄ LEIMANI?

“Leimoittelu rutistaa aina ihmisen äärettömän moninaisuuden pieneksi ahtaaksi paketiksi. Se estää kasvun mahdollisuudet, kun sulkee oman itsensä, toisen tai tilanteen jo valmiiksi tietynlaiseksi. Se tyhmentää, hidastaa ja estää. Mitä ehdottomammin isket itseesi, toisiin tai “oikeaan” elämäntapaan tietynlaisia leimoja, sitä varmemmin myös rajaat tietäsi, kasvuasi ja kohtaamistesi mahdollisuuksia. Leimasta ei ole ihmiseksi, ei identiteetiksi eikä toisen määrittelijäksi.”

Maaret Kallio –  Lujasti lempeä

 

Kuunnellessani ja lukiessani Lujasti lempeä -kirjaa olen pysähtynyt useaan otteeseen miettimään kirjassa puhuttuja asioita. Erityisesti jäin pohtimaan kohtaa, jossa käsiteltiin leimoja. Aloitin tämän kirjoituksen viittaamalla Maaret Kallion vakuuttaviin sanoihin aiheesta. Nyt puhutaan leimoista, jotka meille usein asetetaan tahtomattakin. Se sai minut pohtimaan omaa elämääni siltä kannalta kuka minä olen ja mitkä ovat minun leimani.

Sami-Petteri Asikainen kirjasuositus tulppaanit leimat

Jokainen meistä on täynnä leimoja. Me asetamme niitä itsellemme ja jokainen toinen toisillemme. Kuten Maaret Kalliokin kirjoitti kirjassaan, leimoittelu ahtaa meidän pieneksi paketiksi eikä jätä tilaa kasvulle. Kun kysyn itseltäni kuka minä olen, vastaanko sen mukaan mitä leimat minusta sanovat vai vastaanko todellisen minäni mukaan; olenko kateellinen vai olenko ihminen, joka tuntee kateutta?

OLENKO MINÄ LEIMANI?

Olen kuullut joidenkin ihmisten suusta, että minua on vaikea kuvitella työhön, jossa pitäisi kuunnella toisen ihmisen murheita ja pystyä auttamaan hankalissakin asioissa. Minun leima näiden ihmisten silmissä on huoleton hassuttelija. Sellainen, joka ei osaa ottaa asioita vakavasti, vaan kääntää kaiken huumoriksi ja vitsiksi. Minut nähdään Putouksesta tuttujen sketsihahmojen Leena Hefner o.s. Herppeenluoma ja/tai Ymmi Hinaaja kaltaisena ihmisenä. Olenko kuitenkaan sellainen ihminen todellisuudessa? Onko se ainoa totuus minusta?

En näe itseäni ihmisenä, jota mainitsemani kuvitteelliset hahmot Leena Hefner o.s. Herppeenluoma ja Ymmi Hinaaja edustavat. Saatan joskus viihdemielessä matkia näitä hahmoja ja pitää hetkellisesti yllä hahmojen tyylistä roolia. Koen kuitenkin olevani paljon enemmän. Olen myös pohtiva ja kuunteleva. Keskustelen mielelläni ihmisten kanssa tärkeistä asioista ja erityisesti minua kiinnostaa ihmisten henkisyys ja kehittyminen.

Sami-Petteri Asikainen kirjasuositus tulppaanit leimat

KUKA SINÄ OLET? MILLAINEN LEIMA SINUSSA ON?

Oletko koskaan pohtinut, millainen leima sinulla on? Oletko kenties luonut itse oman leimasi, vai onko joku toinen ihminen kuten puoliso tai tuttava tehnyt sen sinulle? Tai oletko sinäkin yksi miljoonista nojatuolipsykologeista, jotka ovat antaneet diagnoosin pinnallisin perustein kollegalle, sukulaiselle, naapurille tai vaikkapa ex-kumppanille?

Lasten kiusaaminen on aihealue, jossa leimat isketään jo varhain määrittelemään ihmistä. Ei tule heti ajatelleeksi, että nämä leimat saattavat jäädä helposti pysyviksi. Kiusaajana kasvaneen lapsen on vaikea irrottautua pois leimasta, joka häneen on isketty. Jos lapsi on kylmästi leimattu kiusatuksi, nyhveröksi ja mitättömäksi, on vaikea olla mitään muuta. Näinkin vahvat leimat, kiusaaja ja kiusattu, peittää helposti sen mitä ihminen todella on.

Jokaisen elämässä on yksi henkilö, joka leimaa meitä enemmän kuin muut. Se henkilö olemme me itse. Pohdi kuinka usein ajattelet itsestäsi tietyllä tavalla. Olen huono tanssimaan. Olen kauhean ujo. Olen niin laiska. Olen liikunnan vihaaja. Asetamme jatkuvasti itsemme ja toisemme erilaisiin kategorioihin. Emme osaa katsoa mitä ihmisen pinnan alta todellisuudessa löytyy.

KOHTAA ITSESI PEILIN EDESSÄ

Tämä kirjoitus sisältää paljon kysymyksiä. Kysymykset ovatkin erittäin hyvä tapa kyseenalaistaa asioita, jotka saattavat silmissämme näyttäytyä todellisilta ja selkeiltä. Nyt on sinun aikasi mennä peilin eteen ja kysyä itseltäsi kysymyksiä.

Millaisin adjektiivein kuvailisit itseäsi peilikuvan perusteella? Pohdi millaisia myönteisiä leimoja olet itsellesi asettanut? Entäpä kielteisiä? Missä olet mielestäsi hyvä? Millaisia taitoja sinun tulisi itsessäsi kehittää? Millaisia leimoja olet asettanut parisuhteellesi tai muihin ihmissuhteisiin? Mieti henkilöä, jossa näet mielestäsi negatiivisen leiman. Unohda tämä ja mieti hänestä jotakin positiivista.

Millaiseksi sinut usein kuvataan? Mieti millaisia puolia ihmiset eivät ole sinussa vielä nähneet? Mieti myös kuinka voit kyseenalaistaa saamiasi leimoja.

 

Terkuin, Sami-Petteri

Kirjoituksen pohjana käytetty Maaret Kallion Lujasti lempeä kirjaa.

MINUN PÄIVÄ HELSINGISSÄ | OP MEDIAN PRIIFFAUSTILAISUUS

Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa teille tästä asiasta. Vihdoin ja viimein voin tuoda asian julki omassa blogissani. Näin nimittäin marraskuussa 2017 ilmoituksen, jossa OP haki omistaja-asiakasbloggaajia OP mediaan. Näin siinä hienon mahdollisuuden edetä blogiuralla ja saada myös arvokasta kokemusta. Ennakkoluulottomasti lähetinkin hakemuksen heille. Joulukuussa sain sitten viestin, että minut on valittu bloggaajaksi. Luettuani sähköpostia ja nähdessäni viestin valinnasta, riemu repesi. Tammikuun viimeisenä päivänä järjestettiin Helsingissä OP median priiffaustilaisuus uusille bloggaajille. Päivä oli erittäin jännittävä. Halusin antaa itsestäni mahdollisimman ammattimaisen kuvan. Noh, ehkä jännitykseen vaikutti myös tilaisuudessa järjestetty video- ja valokuvaus. Ainahan sitä on huolissaan onko tukka hyvin, kiiltääkö naama…

Sami-Petteri Asikainen, OP media, omistaja-asiakas, Helsinki
Sami-Petteri Asikainen, OP media, omistaja-asiakas, Helsinki

MY DAY | KESKIVIIKKO 31.1.

06:40 – Heräsin. Mulla oli kello soimassa 7:00, mutta Pasi heräsi aikaisemmin. En sitten saanut unta ja kuulin vain astioiden kilinää Pasin syödessä aamiaista.

07:00 – Aloin laittaa hiuksia. Olin jo edellisenä iltana laittanut hiuksiin Cutrinin suolasuihketta ja SIMin kuivashampoota, ettei niitä tarvitse pestä aamulla. Viimeistelyn tein Kevin.Murphy:n BEDROOM.HAIR hiuslakalla. Aivan mahtava tuote. Se ei koveta hiuksia vaan jättää niihin elastisuutta, joten niitä voi muotoilla päivän mittaan. Laitoin kyllä päälle vielä Cutrinin kevyttä hiuslakkaa, joka pitää hiukset särmänä.

Ennen juna-asemalle lähtöä ehostin kasvojani Biothermin BB-voiteella ja Make Up Storen peitevoiteella. Lopuksi sipaisin väriä kasvoihin Make Up Storen aurinkopuuterilla.

Sami-Petteri Asikainen, OP media, omistaja-asiakas, Helsinki

08:10 – Lähdin kävelemään juna-asemalle. Vaikka matka oli vain noin 3 km, taittui se hieman hitaammin kuin normaalisti, koska farkut valuivat koko ajan ja kengät olivat liukkaat. Olin juna-asemalla noin 08:40.

09.08 – Matka kohti helsinkiä alkoi. Junassa on usein rento tunnelma, mutta itse olen kyllä hieman eri mieltä. Ajaisin mieluummin omalla autolla tai menisin lentokoneella. Raiteilla on kuitenkin helppo ja varsinkin näin talvella turvallista matkustaa, joten valitsin kulkuvälineeksi junan. Tylsyyshän siinä kuitenkin yleensä iskee. Ei ole tekemistä ja en osaa nukkua liikkuvassa kulkuvälineessä. Noh, ravintolavaunussa kahvia hörppien aloittelin kirjoittaa tätä postausta ja katsoin elokuvan. Lopulta matka taittuikin melko nopeasti Cmorea katsellen.

13:40 – Saavuin vihdoinkin Helsinkiin. Kävin syömässä Kampin Tortilla Housessa. Ruokailun jälkeen kävelin hetken ihaillen samalla kauniita rakennuksia ja katsellen josko löytyisi jotakin ostettavaa kaupoista.

Sami-Petteri Asikainen, OP media, omistaja-asiakas, HelsinkiSami-Petteri Asikainen, OP media, omistaja-asiakas, Helsinki

15:00 – Otin rautatieasemalta taksin ja jatkoin matkaa Vallilaan OP:n pääkonttorille. Tapaaminen oli sovittu alkavaksi klo 16, joten ehdin käydä vielä kupillisella Kahvila Sävy -nimisessä kahvilassa, joka sijaitsee aivan pääkonttorin läheisyydessä. Samalla sain tarkastettua tietokoneelta vielä pari asiaa.

Kahvila Sävyssä annoin sympaattiselle työntekijälle vapaat kädet valita kahvi. Sain cappucchinon ihanalla taideteoksella. Joskus kuulen sanottavan, että Helsingissä ihmiset ovat tylyjä. Mielestäni se ei kyllä pidä paikkaansa. Ainakin välillä kohdalle sattuu tämän työntekijän kaltaisia, erittäin symppiksiä ihmisiä.

Sami-Petteri Asikainen, OP media, omistaja-asiakas, Helsinki
Sami-Petteri Asikainen, OP media, omistaja-asiakas, Helsinki
Sami-Petteri Asikainen, OP media, omistaja-asiakas, Helsinki

16:00 – Priiffaustilaisuus

Priiffaustilaisuuden alussa sovittiin käytännön asioista. Tämän jälkeen otettiin videokuvaa ja valokuva profiiliin. Tutustuimme myös Vallilan OPn pääkonttoriin ja tilaisuuden päätteeksi meille oli katettu herkullinen illallispöytä. Valokuvat onnistuivat mielestäni ihan hyvin, ainakin nopealla vilkaisulla. En myöskään sönköttänyt videolla niin pahasti kuin etukäteen pelkäsin.

Sami-Petteri Asikainen, OP media, omistaja-asiakas, Helsinki
Sami-Petteri Asikainen, OP media, omistaja-asiakas, Helsinki
Sami-Petteri Asikainen, OP media, omistaja-asiakas, Helsinki

Illallisella oli tarjolla kahta erilaista salaattia. Toinen salaateista sisälsi kalaa, jota en pystynyt maistamaan. Lämpimänä ruokana oli riistaa. Siitä en kuitenkaan löytynyt tarpeeksi terävää kuvaa laitettavaksi tähän. Ruoka oli erittäin hyvää ja sitä todellakin oli riittävästi.

20:00 Päräytin taksilla hotellille ja tapasin myöhäillalla vielä kaverini pitkästä aikaa. Lopulta oli aika käydä nukkumaan.

TORSTAIAAMU | 2.1.

En voi sanoa, että heräsin hyvin levänneenä. Vietin yön Yrjönkadun Omenahotellissa ja huoneen lämpötila oli vaikea säätää sopivaksi. Tyynykään ei ollut tällä kertaa itselleni tehty. Yöllä kuului myös paljon melua ikkunoiden kautta. Sisäpihalla oli ilmeisesti jonkinlainen naisten ilta. Stripparin musiikki olisi voinut olla pienemmälläkin…

Sami-Petteri Asikainen, OP media, omistaja-asiakas, Helsinki
Sami-Petteri Asikainen, OP media, omistaja-asiakas, Helsinki

Omenahotellin maksullinen aamiainen ei ole mistään kotoisin verrattuna “normaalin” hotellin aamiaiseen, joten päätin nukkua pitkään. Herättyäni kipittelin sitten vihersmoothielle ja kahville Stockmannin Espresso Houseen. Helsingissä sää oli torstaina aivan kamala. Lunta tuli taivaalta vaakasuorassa ja tuuli oli melkoinen. En ollut varautunut pukeutumisessa ihan sellaiseen myräkkään…

Juna kotia kohti lähti vasta klo 13:19, joten ehdin hyvin käydä pistelemässä lounaaksi Pollo Barbequen Classic Pizza Restaurantissa. Loppupäivä menikin junassa musiikkia kuunnellen ja elokuvia katsellen.

Sami-Petteri Asikainen, OP media, omistaja-asiakas, Helsinki
Sami-Petteri Asikainen, OP media, omistaja-asiakas, Helsinki

Keskiviikkopäivä meni hurjan nopeasti. Oli todella mukava tutustua OPn mahtaviin työntekijöihin ja muihin bloggaajiin, jotka tulivat valituksi omistaja-asiakasbloggaajiksi OP mediaan. Tästä se nyt sitten virallisesti alkaa. Laitan myöhemmin infoa teille, sitten kun ensimmäiset postaukset tulevat OP median sivulle! – Mites teidän viikko on sujunut? Mitkä olivat viikon kohokohtia?

 

Terkuin, Sami-Petteri